Voimaa luonnosta

Arvatkaa vaan, miten kävi sen puhelimesta vierottautumisen kanssa? No, eihän se ihan mennyt suunnitellusti. Enkä ole edes onnistunut vähentämään! Järkyttävää. Tänään kuitenkin jatketaan hyvinvointiteemalla, sillä erityisesti yksi perjantainen retki luonnon ääreen sai minut ajattelemaan, miten voimauttava ympäristö luonto oikeasti onkaan.

Tänne Pieksämäellehän on nyt valmistunut yhteensä monia kymmeniä kilometrejä kattava Vedenjakajareitistö, joka oli toki minulle entuudestaan tuttu jo viime syksyltä. Viikko sitten perjantaina lähdimme kuitenkin opiskeluryhmäni kanssa tutustumaan yhteen, hieman lyhyempään reittiin, koska työhyvinvointi on osa kurssisuunnitelmaamme. Jos kiinnostaa, niin voin kirjoittaa Vedenjakajareitistöstä enemmänkin!

Kuinka moni saa voimaa luonnosta tai hakee sieltä hetken taukoa arjen myllerrysten keskelle? Itse voin myöntää kokevani luonnossa liikkumisen hyvin voimattavana, erityisesti kiireen keskellä. Harmillisesti en kuitenkaan uskalla liikkua luonnossa yksin, mikä tarkoittaa sitä, etten pääse liikkumaan luontoon niin usein ja niin vapaasti kuin haluaisin. Harvemmin kukaan nimittäin innostuu lähtemään kanssani samoilemaan metsiin ihan muuten vain, sillä aina pitää ottaa huomioon olosuhteet, aikataulut ja ylipäätään fiilis lähteä.

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että minulle henkilökohtaisesti luonto on ainoa paikka, jossa tulen pysähtyneeksi omien ajatusteni äärelle ilman häiriötekijöitä. Kotona sitä harvemmin tapahtuu, sillä kotitöiden lista tuntuu loputtomalta ja elektroniset ärsykkeet (lue: sosiaalinen media) vetää puoleensa magneetin lailla. Siksi minusta on suunnattoman ihanaa lähteä luontoon, enkä kovinkaan usein edes kieltäydy tarjouksesta lähteä sinne. Edes sade ei haittaa, sillä toisin kuin jotkut ihmiset, minä rakastan sadetta.

Usein on myös puhetta ihmisten sielunmaisemasta. Siitä paikasta, jossa löytää sisältään rauhan ja jonka äärellä pysähtyy. Toisille se voi olla vanha satumainen metsä korkeine puineen ja sammalmattoineen. Toisille taas meren- tai järvenranta kaukana siintävänä horisontteineen. Toisille taas jylhä tunturisto. Ehkä jollain on jopa useita sielunmaisemia. Minun sielunmaisemani on pitkät, loppumattomat pellot ja aava meri. Tänä syksynä pääsin lisäämään listan jatkoksi myös suon.

Mikä sinun sielunmaisemasi on? Liikutko paljon luonnossa? Saatko siitä voimaa?