ITSENSÄ HAASTAMINEN JA MUKAVUUSALUEELTA POISTUMINEN

Moi taas! Me päästään aloittelemaan viikonloppua, kunhan ollaan ensin käyty kuuntelemassa ensimmäinen harkkainfo. Suunnataan aloittelemaan viikonloppua Mikkeliin, jossa juhlitaan vähän etukäteen pikkuveljeni syntymäpäiviä. Illalla olisi tarkoitus suunnata Amarilloon pelailemaan Bingoa. Lauantaina ajelemme ystäviemme luokse Lappeenrantaan yöksi. Tulen taatusti kertomaan teille tästä viikonlopusta lisää myöhemmin, mutta tänään mulla on ajatuksen päällä jotain ihan muuta. 

Sain alkuviikosta puhelun yhdestä peruskoulusta ja minua pyydettiin sijaistamaan yläkoululaisten liikuntaa loppuviikoksi. Torstaille en ollut sopinut menoja, joten totta kai suostuin. Toisesta tunnista en ottanut niinkään stressiä, koska mukana oli myös toinen liikunnanopettaja. Puolestaan toiselle tunnille minun piti keksiä bodybalancea muistuttava kahden oppitunnin mittainen ohjelma. Tämän tajuttuani iski pienoinen paniikki. Enhän minä ole mikään liikunnanopettaja saati ryhmäliikunnanohjaaja. Olin koulussa aina se kasin arvoinen liikkuja, joten osaanko minä tarpeeksi hyvin..?

Vaikka samaan aikaan olin erittäin innoissani päästessäni tekemään elämäni ensimmäisen sijaisuuden yläkoulun puolella, iski siitä huolimatta kamala epävarmuus. Osaanko minä? Halusin kuitenkin onnistua, joten minun täytyi poistua mukavuusalueeltani. Pois sieltä tutusta ja turvallisesta, jotta voin kehittyä ja oppia uutta. Saada lisää itsevarmuutta ja parhaimmillaan kokea ylpeyttä siitä, että selvisin tästä työpäivästä. 

 "Epäonnistumisen mahdollisuus on osa riskinottoa, mutta mitä enemmän riskejä otat, sitä enemmän opit ja onnistut."

Aina, kun jännitys ja ahdistus valtasivat ajatukseni, mietin mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua. Kaatuisiko maailmani siihen, jos vaikka unohtaisin jonkun liikesarjan? Joka kerta vastaukseni oli ei. Välillä itseään pitää muistuttaa siitä, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Tärkeintä on, ettei epäonnistumisista lannistu ja, että osaa laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Päättäessäni, että tulen onnistumaan ja selviytymään tuosta päivästä, suunnittelin muutaman tunnin verran ja sain mielestäni kivan ja sopivan haastavan ohjelman kasattua. En sanoisi tuntia bodybalanceksi, mutta mukana on ainakin alkulämmittelyn lisäksi kehonhuoltoa, venyttelyä ja lihaskuntoa. Eli jotain sinnepäin olin ainakin saanut aikaiseksi.

Takki // Freaky Nation (Zalando), Farkut // Karve (Carlings), Kengät // Dinsko, Laukku // Tommy Hilfiger, Huivi // Sokos

No miten kävi? Työpäivän jälkeen en voinut olla helpottuneempi. Päivähän oli oikein mukava ja rento. Oli niin voittajafiilis! Tiedän, että epävarmuutta ruokkii juuri se, ettet yritä ja luovutat. Luovuttaminen on helppoa, mutta luovutatko sitten jatkossakin joka kerta, kun tulee joku epämukavampi tilanne eteen? Mukavuusalueelta poistuminen auttaa myös tavoittelemaan unelmia, koska onnistuminen kannustaa asettamaan uusia tavoitteita ja saavuttamaan niitä. <3

Millaisissa tilanteissa te olette joutuneet poistumaan omalta mukavuusalueelta?