KAVERISUHTEIDEN SOLMIMINEN AIKUISIÄLLÄ

Lapsena sitä oli niin helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja toisesta saati epävarma olo itsestä. Ei edes tullut mieleen pohtia, että tykkääköhän se toinen musta tai pitääkö se ihan outona, jos menen tuntemattomana juttelemaan. Näin aikuisena sitä on paljon suurempi kynnys lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin saati solmimaan syvällisempiä kaverisuhteita.

Meidän kotikadulla oli useammassa perheessä saman ikäisiä lapsia, joten puuhailtiin melkein aina yhdessä. Yhdestä heistä tuli mun lapsuusajan paras kaveri, kenen kanssa leikittiin käytännössä koko ajan. Mulla on pienestä pitäen ollut vain muutama läheisempi ystävä ja enemmän sitten niitä tuttuja/kavereita. En oo oikein ikinä osannut keskittyä ylläpitämään useampia kaverisuhteita - ehkä osittain syynä on niin nuorena aloitettu parisuhde, joka vei suurimman osan ajasta. Tiedä sitten..

Olen toisaalta aina viihtynyt hyvin myös yksin, koska tarvitsen paljon aikaa omille ajatuksille. En siis edes voisi kuvitella hengailevani koko ajan jonkun kanssa, koska sosiaalinen kanssakäyminen on myös henkisesti rankkaa. Etenkin silloin, jos kyseessä ei ole ihminen kuka tuntee mut läpikotaisin.

Vaikea sanoa, että olenko enemmän intro- vai ekstrovertti - ehkä kuitenkin kallistuen hivenen introvertin puoleen. Onkohan se myös yksi syy siihen, että on vaikea solmia syvällisempiä kaverisuhteita? Kaverisuhteet, joista on muodostunut jotain enemmän, ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Se on tarvinnut sitä, että ollaan toisen kanssa täysin samalla aaltopituudella ja siten todella samanlaisia ajatusmaailmoineen.

Tiedän, etten ole ainoa kuka pohtii tällaisia asioita, koska ollaan juteltu kavereiden kanssa ihan samasta asiasta. Ei sitä ihminen kaipaa kymmeniä hyviä ystäviä (enkä edes usko sen olevan mahdollista ajan takia), mutta jokaisella meistä tulisi olla edes muutama sellainen ihminen, kenelle soittaa ja ketä nähdä.

Tämä aihe on pyörinyt mielessäni koko kesän ajan, koska olen päässyt tutustumaan töissä niin moniin mahtaviin tyyppeihin! Muutamien kanssa ollaan nähty vapaa-ajalla ja uskon, että nähdään myös jatkossa vaikka työt pian loppuvatkin. Olen taas pitkästä aikaa tuntenut kuuluvani joukkoon, joka on mielettömän ihana tunne, koska Savonlinnassa mulla ei ollut kuin yksi kaveri. Ystävät <3