KUULUMISIA JA MIETTEITÄ SUORITTAMISESTA

Mummoni tekemä U-P-E-A kranssi <3

Mä pohdin hetken aikaa, mistä tänään kirjoittaisin. Tajusin sitten, etten ole taas hetkeen jakanut kuulumisia. Elämä rullailee tällä hetkellä aika tasaiseen tahtiin, mutta vielä pari viikkoa sitten olin pienessä stressipöllyssä. Meidän harjoittelu olikin kuviteltua rankempi ja intensiivisempi, koska tehtiin se periaatteessa muutamassa viikossa paria käyntiä lukuunottamatta. Onneksi se on nyt takanapäin ja vähitellen viimeisetkin stressin rippeet ovat alkaneet karisemaan. Pakko myöntää, että kuukauden ajan kävin koko ajan vähän ylikierroksilla ja elämä oli aikalailla vaan suorittamista.

Näin vanhemmiten olen yrittänyt keskittyä enemmän hetkessä elämiseen ja pyrkiä pois suorittamisen tunteesta. Välillä ei auta muu kuin suorittaminen, mutta pitkään sitä ei ihminen jaksa. Jossain vaiheessa sille on pakko laittaa stoppi, koska uskon että suorittamisen kierteestä on sitä vaikeampi päästä pois, mitä kauemmin se jatkuu. Sama homma stressin kanssa. Ihminen kyllä jaksaa stressiä ja lyhytkestoisesti se voi jopa parantaa esimerkiksi työn tulosta. Pitkään jatkuessa siitä ei kuitenkaan voi seurata mitään hyvää ja keho kyllä kertoo sen siinä vaiheessa.

Kouluhommat alkaa olla paketissa muutamaa pientä projektia ja koulupäivää lukuunottamatta. Työhommia on kuitenkin luvassa vielä ennen joululomaa, joten ei tässä vielä olla lomafiiliksissä. Tällä hetkellä on kuitenkin ihanan vapauttava tunne, kun viikossa on useampikin päivä, jolloin kerkeää tehdä ihan mitä haluaa. Lähinnä se siis tarkoittaa sitä, että on aikaa ja jaksamista taas urheilla enemmän, olla kotona ja nimenomaan vaan olla, kavereiden näkemistä sekä tietysti bloggaamista.

Oman kropan kuuntelemisen tärkeys korostuu hektisissä ja stressaavissa elämäntilanteissa. Ihanteellisintahan olisi, mikäli sitä omaa kehoa osaisi kuunnella jatkuvasti. Siihen on siis hyvä pyrkiä, joten se voisikin olla tavoitteeni ensi vuodelle.. ;) 

Mitä teille kuuluu?