MINKÄLAISTA ON OPISKELU YLIOPISTOSSA KASVATUSTIETEIDEN PUOLELLA?

HUOM! Tulen kertomaan teille kokemuksiani yliopistossa opiskelusta, joten tässä painottuu opiskelemani kasvatustieteiden / kotitaloustieteen puoli. Toisen tieteenala voi olla, ja luultavasti on, ihan erilaista.

Nuorempana näkemykseni yliopisto-opiskelusta oli todella erilainen verrattuna tähän päivään. Silloin kuvittelin opiskelun olevan todella haastavaa ja aikaavievää. Elin siinä uskossa, ettei minusta välttämättä olisi tämän takia yliopistoon, saati että pääsisin sinne sisään. Kun jossain vaiheessa olin 100% varma, että haluan opettajaksi, unohdin kaikki nuo luulemukset. Sisään pääsin useamman yrittämisen jälkeen, joten helppoa se ei ollut. Etenkään, kun yo-paperit eivät voineet auttaa minua sisään.

Nyt 1,5 vuotta yliopistoa käyneenä voin sanoa, että kaikista vaikein vaihe on kouluun sisäänpääseminen. Tämä on tietysti oma näkemykseni ja korostan, että kyseessä on nyt kasvatustieteiden puoli. Luulen, että itse opiskelussa vaikeinta tulee olemaan gradun kirjoittaminen, mutta siihen on onneksi vielä pari vuotta aikaa ;)

Minkälaista on opiskella kotitalousopettajaksi?

Kursseilla on usein 80% läsnäolopakko. Meillä oppitunnit koostuvat siis usein luennoista/suurryhmistä ja pienryhmätunneista. Kursseina on vähän kaikkea. On puhtaanapitoa, ruoanlaittoa, kuluttajuutta, englantia, ruotsia, puhe- ja kirjoitusviestintää, harjoitteluja, tutkimuksia, teknologian hyödyntämistä jne. Kurssista riippuen on paljon on ryhmä- ja paritehtäviä, esseitä, tenttejä. Sitten on myös puheita, esitelmiä, opetustilanteiden harjoittelua, raportin laadintaa ja tietysti tutkimuksien tekemistä.

Koulupäivät eivät ole ensimmäistä vuotta lukuunottamatta pitkiä. Paitsi, jos opiskelee pääaineena muuta kuin kotitaloustiedettä. ;) Esimerkkinä tämä syksy, kun vähimmillään meillä oli koulua 2h ja enimmillään ehkä 15 tuntia viikossa. Keväällä meillä tulee olemaan koulua noin 20 tuntia viikossa, joka sekään ei ole kovinkaan paljoa. Tietysti samaan aikaan ovat käynnissä sivuaineopinnot. Terveystieto käydään siis etänä, joten kontaktiopetusta ei ole, vaan itse tulee aikatauluttaa kurssit ja tehtävät yms.

Toinen opiskeluvuosi on siinä mielessä erilainen muihin verrattuna, ettei silloin ole ollenkaan varsinaista harjoittelua. Tosin keväälläkin pääsemme seuraamaan ja raportoimaan kotitaloustunteja yläkouluissa. Toisena opiskeluvuotena alkaa myös sivuaineopinnot (60 op), jotka on tarkoitus käydä kahden vuoden aikana. Itse kävin terveystiedon perusopinnot jo ennen yliopistossa opiskelua, joten syksyn olen tehnyt aineopintoja. Aineopintojen kurssit jakautuvat vähän typerästi syksylle ja keväälle (keväällä enemmän valinnanvaraa), joten näillä näkymin joudun suorittamaan yksittäisiä aineopinnon kursseja vielä vuoden päästä keväällä. Muuten tuleva kevät tulisi olemaan liian raskas..

En ole kokenut opintojani mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeiksi. Yhden kurssin tenttiä en läpäissyt ensimmäisellä yrittämällä, joten se on ollut luultavasti vaikein kurssi. Toisaalta luin uusintaan huomattavasti enemmän ja sain siitä 5. Meidän alalla pääsee pitkälle maalaisjärjellä. Ehkä eniten harmaita hiuksia aiheuttaa tämä yliopistoon kuuluva tieteellisyys, jota en aina ihan ymmärrä. :D

Jos teitä oikeasti kiinnostaa jokin ala yliopistossa, mutta ajatus siellä opiskelusta pelottaa, niin älkää sen takia unohtako haavettanne! Ihan varmasti pärjäätte opinnoissa. :)

Jos teille heräsi jotain kysyttävää, niin heittäkää ihmeessä kommenttia. Vastailen parhaani mukaan :)