SYKSYINEN ASU JA KUULUMISIA

Elämä, kuinka nätti syksy me saatiin vielä täydellisen kesän jälkeen. Parin kuukauden aikana ei ole ollut montaa sadepäivää ja toi mennyt ruska oli ihan omaa luokkaansa. En muista olisinko koskaan nähnyt yhtä kaunista väriloistoa! Näistä kuvista on vajaa viikko ja nyt puut alkaa olla ihan alastomia. Mun puolesta ensilumen ei tarvitsisi vielä sataa, mutta näköjään jossain päin eteläisempää Suomea sekin oli jo tapahtunut. Onneksi kylmyyttä ja talvea helpottaa (vähän ennakkoon) saamani syntymäpäivälahja Niklakselta ja porukoilta - nimittäin ihana kunnon untuvapeitto! Voin kertoa, että olen rakastunut, mutta omistan ehkä yhden postauksen pelkästään sille. En voi kuin suositella muillekin.

Tässä asussa oli jotenkin erityisen hyvä olla. Huomaan kerta toisensa jälkeen, että tummissa tai sanotaan neutraalin värisissä vaatteissa olen ehdottomasti omimmillani. Välillä on tietysti kiva repäistä ja laittaa vaikka punainen paita, mutta muuten kyllä nautin ns. tylsistä vaatteista. Onneksi jo tässä vaiheessa (ainakin melkein aina) sitä osaa pukeutua juuri niihin vaatteisiin, mitkä tuntuvat ja näyttävät omasta mielestä hyvältä.

Kuvissa näkyy myös mummoni neuloma pipo, josta on tullut heittämällä lempparini. <3 Merinovilla tekee piposta pehmeän ja lämpimän, vaikka se onkin melko ohut.

Takki // Freaky Nation (Zalando), Vahapintaiset housut // Vila, Neulepaita // Esprit, Nilkkurit // Vagabond, Laukku // Furla, Huivi // Cubus, Pipo // Mummon neuloma <3

Meillä alkoi tällä viikolla toinen harkka, joka työllistää tänä vuonna normaalia enemmän. Kävi vähän oudosti ja puolet meidän kurssilaisista sijoitettiin ns. kenttäkouluihin. Oltiin aluksi ihan innoissamme ajatuksesta, että päästään tekemään harjoittelu normaalissa koulussa eikä valtion rahoitteisessa "Normaalikoulussa", joka on kaikkea muuta kuin normaali edistyksellisyyden takia. Sitten kun meille selvisi, että koulu sijaitsee 50km päässä Joensuusta ja yliopisto maksaa matkakulukorvauksia huimat 38 euroa kahdelta kuukaudelta, katosi innostus kuin pieru saharaan (mä niin tykkään tästä oudosta sanonnasta :D).

Onneksi meidän harkkakoulun opettaja vaikuttaa tosi mukavalta, joten koitetaan pusertaa harjoittelu tässä about kolmen viikon aikana. Joulukuussa on kuitenkin vielä muutamien tehtävien tekoa ja olen myös lupautunut jouluapulaiseksi kesätyöpaikalleni. Loppuvuosi tulee siis menemään varmasti aika kiireisissä tunnelmissa, mutta onneksi olen saanut stressitasoni vähän laskemaan. Meinaan, että tämän kuun alku on ollut jotenkin aika rankka, kun on odottanut harkan alkua ja stressannut sitä. Nyt, kun se on saatu käyntiin, niin jotenkin on pystynyt vähän löysäämään otetta eikä ole tarvinnut menettää enää yöuniaan. Täytyy aina muistaa, että elämä on tässä ja nyt.

Mutta kertokaa mulle, että mitä teille kuuluu? Onko teillä kiireinen vai vähän rennompi loppuvuosi tiedossa? :)