YKSIN KAHVITTELU - EPÄMUKAVAAKO?

Oikein ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista perjantaita! Tänään on ollut erityisen kiva päivä, vaikka olenkin kärsinyt kipeistä hartioista ja kannikasta. Vedin eilen talven ensimmäiset lipat tullessani pilateksesta kotiin. Ilmeisesti tiesin alitajuisesti kohta kaatuvani, koska laitoin puhelimen varmuuden vuoksi taskuun. Onneksi mulla oli repussa jumppamatto, joka pehmensi selälleen kaatumista edes vähän. Tällä kertaa selvittiin vain isolla mustelmalla.

Minun piti tänään nähdä kaveriani ja oltiin sovittu menevämme kahvittelemaan. Harmikseni tämän kertainen kahvittelu piti siirtää toiselle päivälle. Teki niin kovasti mieli kakkua, että päätin aamulenkin jälkeen lähteä johonkin kahvilaan tekemään samalla töitä. Päädyin KahviOnniin, joka on oikein viihtyisä pieni kahvila Joensuun keskustassa. Vajaa pari tuntia kirjottelin ruokakolumnia nautiskellen samalla rahkakakusta ja isosta kupista kahvia. Olipa ihana päästä ikkunapöytään, jossa sain myös nauttia auringosta. :)

Kahvittelu yksin olikin positiivinen kokemus, vaikka kuvittelin sen jostain syystä olevan vähän outoa. Tein myös huomion, etten todellakaan ollut ainoa yksin kahvittelija. Miksi se muka olisi outoa ja epämukavaa?