Äidin Joulukalenteri

Syksy. Se on minun vuodenaikani. Ilmassa lentävät lehdet ja tuuli, josta ei saa kiinni. Ikkunan takana linnut pihlajassa ja lupaus talvesta. Vastatuuli ja vihmova sade. Syksyllä lataan akut.

Syksyyni kuuluu myös joulun odotus. Kaikki ne kihelmöivät valmistelut, salaisuudet, pienet uteliaat korvat ja Tonttu Toljanterin joulukalenteri.

Joulukalenteri. Äitikin haluaa omansa.

Siitä se idea sitten lähti, aamun Pinterest-selailuista, paikkaansa etsivästä paksulehtisestä muistikirjasta ja tarpeesta saada "kaikki olennainen" yksiin kansiin. Lopputuloksena rakentuu maailman kaunein joulukalenteri, joka täydentyy - toivottavasti - vielä tulevinakin vuosina.

Niin kuin kalenterin luonteeseen kuuluu, kokoelman tarkoitus on toimia paitsi muistojen tallellokerona myös muistina ja muistuttajana. Joulusiivousta en kuitenkaan kalenteriin merkitse, sen aika on sitten, kun sen aika on. Ennen tai jälkeen joulun. En kuitenkaan vietä pyhiäni pyyhityssä astiakaapissa.

Ensimmäiseksi rakensin kalenterin kannen. Omannäköisen. Jokaiselle joulukuun päivälle varasin yhden "pääaukeaman" ja toisen lisäaukeaman, joka täydentyy myöhemmin. Pääaukeamalle on tarkoitus koota muistoja matkan varrelta, onnistuneita reseptejä (jotka todellakin tekevät joulun), askarteluohjeita, joululaulukatkelmia.... Toivon, että kalenterin myötä en enää joulusinappiohjetta etsiessäni joudu plaraamaan mappitolkulla kaikkea mahdollista, vaan nyt minulla on yhdet kannet, joista löytyy kaikki olennainen.

Eikä kaikkea olennaista tarvitse ennalta tunnistaa. Kalenterissa on tilaa myös testaamattomille ideoille ja päähänpälkähdyksille, siihen tuo kirjekuori on omiaan. Ja jos joku idea ei toimi, se on helppo nakata kuoresta pois. Harvinaisen yksinkertaista.

Uskon myös siihen, että ääneenlausutut toiveet ovat askeleen lähempänä toteutumistaan. Niinpä kirjoitan kalenterini ykkösluukkuun pienet terveiset tulevalle vuodelle. Jouluhan on ihmeitä täynnä! Ja niihin toiveisiin voi sitten tulevina jouluina palata..

Askartelun iloa!