Avoin kirje Mikkelin kaupungin johtaville virkamiehille ja luottamusjohdolle

Tervehdys, Mikkelin kaupungin johtavat virkamiehet ja luottamusjohto!

Ei ole kovin montaa viikkoa siitä, kun Mikkelin kaupungilla meni lujaa. Uusi pinta kiilsi ja rahaa oli kuin roskaa. Oli asuntomessut ja näytön paikka. Velkaa oli kaupungilla entuudestaankin jo liikaa, ja jos uusimpia väestötilastoja on uskominen, ei tänne mitään varsinaista muuttoryntäystä syntynyt. Rahaa sen sijaan paloi ja paljon. Kuntalainenhan sen maksaa, tavalla tai toisella, jossain vaiheessa. Eipä tarvitse pelätä, että julkiselta saisi lääkäriaikoja tai että ensineuvon jonotusaika lyhenisi.

Budjettien taakse on turha paeta. Jokainen budjetti on budjetoinnin tulos. Ihan vain pelkkiä arvovalintoja. Ei mitään sen ihmeellisempää. Sun rahakasa ja mun rahakasa.

Nyt olisi oikea näytön paikka: sisäilmaongelmiin pitää uskaltaa puuttua!

Hain tänään eskarilaiseni Rantakylän päiväkodista. Kautta rantain olin kuullut, että siellä on taas sisäilmassa "jotain". Tutkimuksetkin on tulossa. Taas. Edellinen veivuu asian tiimoilta käytiin viime talvena. Mitään ei ole missään. Taas tutkitaan.

Joka ainoan kerran, kun ihminen vaihtaa työ- tai hoitopaikkaa sisäilmaan viittaavan oireilun vuoksi, on asia otettava tosissaan. Myös niiden, joita asia ei pätkääkään huvittaisi. Töissä kun pitäisi jaksaa tehdä niitä töitäkin.

Homeisissa ja muuten sisäilmaongelmaisissa päivähoitopaikoissa ei ole mitään uutta. Äitinä minua harmittaa eniten se tunne, ettei päiväkodin henkilökuntaa tunnuta ottavan tosissaan! Vanhempien tehtävä on kantaa huolta lapsistaan, ei henkilökunnan hyvinvoinnista, vaikka tässä asiassa kelkka tuntuu helposti keikahtavan puolelta toiselle.

Tosin huomattu on sekin, että kun äiti ärähtää, se kostetaan lapselle. Näin täällä meillä myhäilevässä Mikkelissä. Mihinkään ei oikein saisi puuttua ja kaikki epäkohdat pitäisi niellä, ettei vain tule hankalan maine. Vallan huumaannuttamien kanssa kun joutuu esim. koulumaailmassa olemaan aika monta vuotta tekemisissä. Moni mieluummin hiljenee.

Keskustelin tänään lyhyesti Rantakylän päiväkodin henkilökunnan kanssa. Taas lupailtiin uutta päiväkotia. Tulevaisuudessa. Lapset käyvät tänään esikoulua. Ihmettelen niiden vallanpitäjien moraalia, joille tämän päivän väärät teot voidaan oikeuttaa tulevaisuuden tapahtumilla. Kuinka monen on oireiltava ja jopa sairastuttava, ennen kuin tulevaisuus on nyt?

Mikkelin kaupunki työstää taas strategiaansa. Visioita ja missioita. Aivan turhanpäiväistä ajankäyttöä! Kunnan tehtävä on kuntalaisen palveleminen, ei oman henkilökohtaisen edun ajaminen, selustan pelaaminen, uhittelu ja kaikenpuolinen kiukuttelu. Jos perustehtävä on hukassa, kannattaa vaihtaa työ- tai luottamustehtävää.

Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen sisältyvästä lapsilähtöisyyden liturgiasta en viitsi edes kirjoittaa. Se on tässä kaupungissa pelkkää huulien heiluttelua! Homekoulut ja -päiväkodit ovat se arjen työtoiminnan taso, jossa lapsilähtöisyys mitataan, samoin henkilöstöresursseissa. Ei ole paljoa Mikkelillä syytä ylpeilyyn.

 
Viitsisikö joku tehdä asialle jotain?
 
Ystävällisin terveisin,
Anne-Mari Ollikainen

 

Ps. Lähetin yllä olevan kirjeen kattavale joukolle mikkeliläisiä johtavia virkamiehiä ja luottamusjohtoa. Yhden vastauksen jo sainkin, ja siinä vain voivoteltiin sisäilmaongelmaisten tilojen suurta määrää. Mahtavaa vastuunottoa! Täytyy vain todeta, että vetelä kaupunki on saanut kaltaisensa edustajat.

Pohdin tämän postauksen julkaisemista jopa yön yli ja sen on minulle todella, todella pitkä aika. Olisihan se nätimpää, jos blogi täyttyisi vain kauniiden kakkujen kuvista ja askartelun ilosta. Mutta maailma, edes oma pieni käpykylämme, ei ole pelkkää linnunlaulua. Ja jos kukaan ei suutu, ei mikään ikinä muutu.

Uskonko silti muutokseen? En tietenkään. Toimintaa ja toimijoita ei voi erottaa toisistaan, ja jos on lusikalla annettu, ei pidä mennä kauhalla vaatimaan. Silti on olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että tämä postaus päätyisi myös jonkun toisen ajattelevan äidin/isän silmille, ja ehkä myös hän lähtisi vaatimaan muutosta. Kaksi on aina enemmän kuin yksi! Uskottavuudessakin. Virkamiesten on hoidettava tehtävänsä ja luottamusjohdon seistävä sanojensa takana. Mahdoton yhtälö?