Euron kirppislöydöstä sisustusvaloksi

Olen löytänyt itsestäni kirpputorien suurkuluttajan. Ilahdun löytäessäni parin kolikon joulukoristelaatikon tai saadessani eurolla lähes käyttämättömät farkut. Mahtavaa materiaalia niin kransseihin kuin pieniin sisustusjuttuihinkin! Alla oleva kranssi on koottu vain yhdestä Vilma & Vihtori -kirppiksellä myynnissä olleesta joulupallolaatikosta: 

Yhdelle tarpeeton on todellakin toisen aarre. Pari kuukautta sitten löysin kaksi lasitiiltä, euron kappale. Nappasin ne mukaani. Aikani Instagramia, Pinterestiä ja Googlen kuvahakua selattuani päätin testata lasitiileen laitettavia valoja.

Ensimmäinen varoituksen sana: lasitiilivalokokeiluni meni osastolle "tein ite, säästin". Saadakseni euron maksaneeseen lasitiileen ledvaloketjun mentävän aukon, isännän oli käytävä paikallisessa K-raudassa ja ostettava iskuporakoneeseen neljälläkympillä uudet terät. Halvaksi tuli, kokeilu. Tosin ennakoitavissa on, että terille on käyttöä jatkossakin. Heinäseivästikkaat kun odottavat rakentajaansa. Toista kertaa en enää hakkaa kuuden tuuman rautanauloja suoraan seipääseen.

Takaisin lasivalotiilen pariin:

Otetaan lasitiili....
....porataan alareunaan valoketjun mentävä aukko.....
.....ja työnnetään valoketju aukosta sisään.
Kutakuinkin näin. Valosarjoissa riittää - väriä ja pituutta - joten juuri omanlaisen koristevalon rakentaminen on helppoa. Mutta ei nopeaa, siitä tuo poraamis-säätämis-uusien-terien-osto-osuus pitää huolen.

Paras osa niin lasitiilivalossa kuin kakunleipomisessakin on koristelu. Sisäkäyttöön tulevassa valossa lähes kaikki on mahdollista. Leikkasin Big Shot -kuvioleikkurilla mustasta kontaktimuovista kirjaimia ja pari lumihiutaletta. "Oma koti mullin mallin" -tekstissä ei ole mitään omaperäistä - sanayhdistelmällä löytyy niin työn alla olevaa blogia kuin sisustustarratekstejäkin. Mutta sopii meille kuin nenä päähän. Ajattelin, että jos tarrat vain kosteutta kestää, tiilen sijoituspaikka on lasten leikkimökin ikkunalla.

Sellaisia syystuulia tänään. Jos sää sallii, tänään on hyvä päivä leikata parit farkut kappaleiksi. Tai sitten suunnitella osallistuvansa Starboxin "Tähtiherkku"-kisaan. Sen tiedän, että iltasella menen Marttaklubin Villasukkaklinikalle, jossa luvataan - ei enempää eikä vähempää - opettaa kantapään neulominen. Tavoitteellisuus lisää oppimisen tehokkuutta, joten kolmessa tunnissa minustakin kuoriutuu kantapää(oppimisen)mestari. Tai ehkä vain samanhenkisten seura on se, joka vetää puoleensa. Mennessä näkee ja perästä varmasti kuuluu. Joka tapauksessa, hyvää alkavaa viikkoa juuri Sinulle!