Festivon toinen mahdollisuus

Lapsuudenkodissa oli nämä. Anoppilassa on nämä. Ei siis liene yllätys, että meilläkin on. Nämä.

Viikolla aamukahvia hörpytellessäni mietin, että aika on ajanut NÄISTÄ ohi. Jos pistäisin ne kirppiksellä kiertoon, saisin parikymppisen. Kun olisin ensin vastannut lukuisiin sisämitta-ulkomitta-käyttötunnit-ostovuosi-tuotantoerä -tiedusteluihin ja odottanut, kun potentiaalinen ostaja kysyy ensin mieheltä ja sovittaa sen jälkeen lasin väriä olkkarin verhoihin ja naapurin autoon. Ja aloittaa vatkaamisen siitä, kuka voi tuoda mitä ja mihin ja mihin aikaan ja saako maksuaikaa, kun parikymppistä ei juuri nyt satu olemaan. Ostaa pitää, vaikka lopuvuoden tilit on jo kulutettu.

Kaadoin toisen kupin kahvia ja totesin, etten viitsi nähdä myymisen vaivaa. Myydä toki voisin, mutta en vatkata. Paitsi kakkutaikinaa. Ja se riittäköön.

Nyt tulee tämän tarinan humpuukiosasto: viime aikoina olen törmännyt (jo liian usein?) siihen, että asiat ovat ratkenneet kuin itsestään. Pidän vain silmät auki ja tartun tilaisuuteen. Ei tarvitse juosta mihinkään, hössöttää tai söheltää, on ihan vain paikallaan ja antaa asioiden tapahtua. Niin kävi tälläkin kertaa. Seuraavana päivänä kurkkasin naamakirjaan ja kappas, kouluaikainen kaverini oli hankkinut pallovalot ja asetellut ne Pinterestistä löytämänsä mallin mukaisesti Festivo-kynttilänjalkojen päälle :)

En kuitenkaan rynnännyt valokauppaan vaan kaivoin esille tovi sitten Sinooperista ostamani paperinarukerän:

Siitä se sitten lähti. Kahdeksaan kesältä jääneeseen vesi-ilmapalloon ilmat sisälle, kulhoon vesi-erikeepperi -sekoitusta (puolet ja puolet) ja sitten vaan liimavedessa kasteltua narua kieputtamaan pallon ympäri. Tarkempia ohjeita löytyy netin syövereistä lukuisia.

Liikkeellelähtöä helpottamaan narun alkupää kannattaa solmia ilmapallon solmuun, niin ei pääse naru karkaamaan. Kun vesi-ilmapallo on saanut sopivasti naru ympärilleen, katkaistaan naru ja työnnetään pää alempien kerrosten alle. Ja uusi pallo käsittelyyn.

Pallojen kannattaa antaa rauhassa kuivua. Lopuksi narukerän sisällä oleva pallo puhkaistaan ja roskat vedetään sopivasta aukosta ulos. Virkkuukoukku on tässä hyödyllinen kapine. Ja jos nyt tuntuu siltä, että pallossa on liian vähän narua, ei muuta kuin lisäkerroksia kieputtamaan. Varovasti käsitellen jo tyhjennetty (ilmapallo poistettu) narukerä kestää lisäkerrokset littaantumatta.

Sitten ei muuta kuin valosarjan (itselläni 20 osainen) lamput palloihin sisälle.

Every Day Matters...

Ps. Kävin eilen paikallisessa Sinooperissa ja nyt tuota narua sai puoleen hintaan eli 5e kerä :)