Ihastuttava Olavinlinna ja muoviset joutsenet

Aloitetaanpa vanhalla vitsillä. Tiedät varmaan, mikä on viisi metriä pitkä ja haisee pontikalta? No sehän on Kangasniemen vappukulkue. Tarina ei kuitenkaan kerro, onko huumorin kohteena kangasniemeläinen mielenlaatu vai paikallinen työväenaatteen vetovoima. Niin tai näin, heikossa hapessa liikutaan.

Entä tiedätkö sitten, mikä on kaksi riviä pitkä ja haisee formaldehydiltä? Torvien törinää ja jalkojen töminää: Mikkelin kesäajan menovinkit. Kolmas aamu perättäin, kun olemme aamiaispöydässä avanneet modenisti kännykällä paikallisen digilehden toivoen, että sivuilta pompahtaisi esille jotain houkuttelevaa ja koko perhettä kiehtovaa. Tänä aamuna tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: kiinnostaisiko meitä enemmän päivätanssit vai puistokävely. Nopeasti laskien päättelin, ettei edes meidän perheen yhteenlaskettu ikä riitä näihin karkeloihin. Puumalassa päästiin vielä astetta syvemmälle, sillä tarjolla oli hautausmaakävelyä. Juu. Ei tullut kauppoja.

Huominen on nimittäin varattu tivoli Seiterän hauskuuksille. Autiossa Kirkkopuistossa kun on kerrankin elämää.

Onneksi meidän perhe ei tarvitse viikkojen valmisteluja ja kuukausien kuulutuksia ennen lähtöä vaan ideat syttyvät ja sammuvat siinä samaisessa hetkessä. Niinpä nappasimme siskotytön mukaan ja käänsimme skoodan keulan kohti Savonlinnaa.

Ei nimittäin ole Olavinlinnassa tullut käytyä sitten tupeeratun otsatukkatöyhdön ja niin kultaisen 80-luvun. Täytyy kyllä sanoa, että opastettu kierros Olavinlinnassa antoi paljon enemmän kuin 22 euron pääsymaksulla osasi odottaa! Huikeat näkymät ja kapeat portaikot kannattaa kokea, lähelläkin, varsinkin näin upean aurinkoisena kesäpäivänä!

Tämä on se, mikä meiltä Mikkelistä puuttuu: elinvoimainen tori. Mikkelin torista on tullut näivettynyt jäänne, jota ylläpidetään siksi, että toria nyt kuuluu ylläpitää. Samaan aikaan parkkijärjestelyillä ja jonninjoutavalla valtakamppailulla pyritään vaikeuttamaan niiden toimintaa, jotka heikoista lähtökohdista huolimatta vielä haluavat uskoa toriyrittämiseen. Siltä se kuntalaisen silmään näyttäytyy, julkilausumien kieli on oma maailmansa.
Ja sitten itse Olavinlinnaan :) Opas oli kyllä huolellisesti opiskellut esitelehdyköiden tekstit ulkoa, mutta oma muistikapasiteettini ei riittänyt historiallisen kohteen yksityiskohtien muistamiseen. Siksi on vain todettava, että linnassa käytiin :)
Savonlinnassa on oivallettu, mitä kaupungin sijainti järven rannassa voi parhaimmillaan tarkoittaa. Risteilyaluksia lähtee prime-time -aikaan vähän väliä ja reitit vaihtelevat tunnin pyörähdyksestä pitempiinkin risteilyihin.
Tämän sentään muistan: huussi. Ilmava malli, josta varsinainen tuotos pudota tupsahti suoraan kalliolle/järveen. Talvipakkasilla ilmastointikin on ollut varsin kohdallaan.
Ritari linnassaan :)
Historiakierroksen jälkeen oli reissulaisilla vuorossa Pikku Kakkosen puisto ja uimapulahdus samaisella rannalla. Miksiköhän puisto on muuten Pikku Kakkosen puisto? Se kun viittaa enemmän Tampereen suuntaan...
Jokaisessa kaupungissa on omat kummallisuutensa ja Savonlinnassa ne ovat nämä muoviset joutsenet, joita lilluu ihan kiitettävällä tiheydellä linnan ja uimarannan ympäristössä. Ensimmäista kuvaa ottaessani ihastelin luontokappaleen kauneutta - toisen kohdalla oivalsin, että linnuillahan on irtokaula...

Sellainen kesälomareissu meillä, huomenna tivoliin!