Joulukalenterin luukut 6 ja 7: Kiitos!

"Kiitollinen, siunattu, onnellinen". Myönnetään, vähän on myös väsymystä koneessa. Sellaista hyvää väsymystä, joka syntyy tosissaan tekemisestä ja pitkistä päivistä. Siitä, että on tehnyt parhaansa. Se syntyy Elämästä, jossa elämä maistuu!

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa myyjänä Kenkäveron yötapahtumassa. Mahtava tilaisuus jouluisen tunnelman keskiössä. Joulumielellä liikkeellä olevia ihmisiä. Päälimmäiseksi jäi ilon tunne, siitä iso kiitos naapuripöydän kollegalle :)
Meidän itsenäisyyspäivämme juuret lepäävät Hietaniemen hautausmaalla. Reilu parikymppisen miehen ei olisi kuulunut kuolla sodassa. Toivon, että tuo pieni poika turvakaukalossaan on perinyt isoisoisältään annoksen periksiantamattomuutta ja rohkeutta.
Itsenäisyyspäivän vadelmatäytekakku. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tartuin leipomisen mahdollisuuteen. Se on sitä hetkessä elämistä.
Tähän eilisiltaiseen Suomi100-juhlakuvaan tiivistyy kaikki se, mikä sai minut kirjoittamaan juuri nyt kiitollisuudesta. Kahdeksan aikuista ja kahdeksan lasta. Iloa ja riemua. Kinkkua ja hirvipaistia. Lasilliset kuohuvaa.
Hyvä mieli. Siitä, että pääsin aamulenkille ihanuuksien kanssa. Ja sain sukkalehden. Ja piparkakkutaikinaa tehdessä sain naapurista 3 tl soodaa. Muutama päivä sitten vietimme kotikadun pikkujouluja glögi- ja torttutarjoilujen äärellä. Lähellä on paljon hyvää, kunhan sitä muistaa pysähtyä katselemaan.
Onhan meillä upea kuusikin, Mikkelin torilla.

Olen minä yhden läksynkin viime aikoina oppinut. Ihmisen. Erakkoluonteena en kaipaa ympärilleni laumoja, mutta kun tapaa oikean ihmisen oikeassa paikassa, siitä kannattaa pitää kiinni. Muut saavat tulla ja mennä. Se on muuten kovan tason läksy, opiskeltavaksi, yhä uudelleen.

Ps. Mikään ei ole niin puoliksi tehty kuin hyvä suunnitelma :) Minun oli tarkoitus kirjoittaa joulukuun ajan Joulukalenteria, mutta jo viidentenä päivänä huomasin, että elämä itsessän tuli väliin. Palkkatyössä vahditaan kelloa ja lasketaan työtunteja, mutta pullanpyörittäjä vain tekee asiat alusta loppuun saakka valmiiksi. Sen, mitä lupaa. Välillä se tarkoittaa aamuneljän herätyksiä, välillä yön tunneille valuvia päiviä. Keikkatyö sopii luonteenlaadulleni kuin nenä päähän, joten ilon aihe sekin, että tunnin kuluttua suuntaan yllättäen iltavuoroon :) Sellaista se on, elämä, parhaimmillaan.