Kaverisynttärit HyperDinossa ja kakkakakku

Jos erinäisiä keskustelupalstoja on uskominen, on lasten kaverisynttäreiden järjestämisestä tullut varsinainen mielensäpahoittajien temmellyskenttä (sama angsti kun saataisiin suunnattua esim. homekouluihin ja -päiväkoteihin, ei yksikään lapsi viettäisi päiviään sairaissa tiloissa....). Jos synttäreitä juhlitaan kotona, se on huono asia. Pirtti menee rikki ja siivoamista riittää jouluun saakka. Jos juhlat taas järjestetään jossain muualla kuin kotona, tulee siitäkin paha mieli. Kun siihen menee rahaa. Sitä samaa hemmetin rahaa, jonka takia ihmiset istuvat kymmentuntisia päiviä poissa lastensa luota. Ja käyvät työmatkoilla, jotta saisivat lisää rahaa ja päivärahaa ja voisivat olla vielä enemmän poissa lastensa luota. Ja jos tarjoiluihin satsataan, tulee taas paha mieli. Tarjoilut maksaa. Harmia seuraa myös vieraille jaetuista lahjoista ja siitä, jos lahjoja ei jaeta. Synttärisankarin lahjominenkin harmittaa. Jos lahja maksaa yli 10e, se on paha juttu. Jos lahja on alle 10e, se on vielä pahempi juttu. Juhlissa pitää myös olla ohjelmaa, ja jos on ohjelmaa, se ei anna sijaa lapsilähtöiselle toiminnalle. Pinjatakin on paha, koska sen sisällä on makeisia. Makeat tarjottavat on paha juttu (kotioloista viis, kunhan kylässä saa huutaa, että MINÄ tarjoan lapsilleni vain LUOMUporkkanoita). Kurkku- ja tomaattitarjoilu se vasta paha on. Aina on ainakin yhdellä tomaattiallergia.

Jos arki on kunnossa, ei juhlat terveyttä kaada. Jos taas arki ontuu, ei hyvätkään juhlat sitä pelasta. Ei edes se kurkkusuikaletarjotin.

Nythän minä vallan henkästyin, enkä päässyt vielä edes kutsuvieraslistaan. Se on kuin etsivätyötä, mukaanottamisen ja ulossulkemisen tematiikkaa parhaimmillaan sekä käytännön erilaisuudensietämissosialisaatiota. 

Niin tai näin, meillä tehdään niin kuin meistä parhaalta tuntuu. Juuri nyt ja tällä kertaa. Tämän päivän kattauksia ei kannata suunnitella tulevaisuuden mukaan. Tulevaisuus tuo, mitä tuo, ja elämä on nyt. Lapset ovat niin ohikiitävän hetken pieniä.

Ja sitten itse juhliin.

Esikoisemme kahdeksanvuotissyttärit juhlittiin kolmessa erässä, ihan niin kuin aikaisempinakin vuosina. Ensin kaverisynttärit HyperDinossa, sitten iltasella kahvittelut tuttavaperheen kanssa ja sitten kokonaan toisena päivänä porsliinit pöytään kovan ytimen kanssa.

HyperDino oli näin syksyn viileydelläkin onnistunut valinta. Auton takakontti herkkuja täyteen ja lapset pariksi tunniksi kiipeilemään. Välissä hörppästiin limut ja kaakut ja laulaa luikautettiin synttärisankarille onnittelut.

Ja mikä parasta, näin vanhemman näkökulmasta, oma koti säästyi! Eikä tämä todellakaan tarkoita sitä, että meillä normaalioloissa olisi matonhapsut suorassa, vaan sitä, että lähemmäs parikymmentä lasta saavat innostuessaan päähänsä vaikka mitä. Viime keväänä koiralle syötettiin salaa suklaata (ja ripuloitiin viikko juhlien jälkeen) ja yläkertaan vieviä portaita käytettiin juoksumattona. Ja se legojen ja lelujen sekamelska, minkä leikki tuo mukanaan... "Me leikittiin kaatopaikkaa" Jatkossa juhlimme jossain muualla kuin kotioloissa. Ainakin tällä vierasmäärällä.

Ja niin kuin hyvissä juhlissa tuppaa käymään, kuvaaminen jää ja huomion vie kaikki muu. Niin kävi tälläkin kertaa. Alla muutama otos juhlista:

Itse juhlasankari eli meidän Tomppa 8 vuotta!
Kakkakakku. Tästä meillä keskusteltiin muutaman kerran. Aikaisemmin kakun virkaa on toimitettu autoilla ja legopalikoilla, mutta nyt piti WhatsUp-henkeen saada kakkaemojikakku! Olisin tälläkin kertaa toivonut jotain.....muuta. Mutta mitäpä äiti ei tekisi, kun poika niin tahtoo. Suklaakakkupohjat uuniin ja mustikka-vadelmamousset tulille. "Anne-Mari, nyt olet ylittänyt itsesi", niin kuin yksi vieraistamme sanoi. Kyllä, ylitin itseni. Asenteellisen itseni.
Ainoa herkku, joka loppu jo ensimmäisenä päivänä: piparipallukat. Rakaa piparitaikinaa pyöritellään palloiksi ja pallot dipataan sulaan suklaaseen. Äärettömän yksinkertaista ja ilmeisesti myös maistuvaista. Tietäähän sen, joulun alla, taikinaa kaulitessa enemmistö menee suuhun ja pellille jää, jos jää. Jämät.
Sitruuna-lakritsijuustokakun isovanhempiversio. Sokerimassa-auringonkukkia, massalehtiä ja aitoja pihlajanmarjoja.

 

Sokerimassakukkia
Toscakakkua! Siinä nyt vain on sitä jotain....
Kinkkuvoileipäkakkua myös sinne isovanhempien pöytään. Vaikka aika monta erinäistä kakkua on tullut jo tehtyä, menekin laskeminen on aina yhtä hankalaa... Laskennallisesti tästä kakusta pitäisi riittää parillekymmenelle, mutta käytännössä... En kyllä ymmärrä, minkälaisten kursailijoiden mukaan annoskokoja on laskettu (ja pyöristetty alaspäin)...
Lauantai-illan kinkkuvoikkari. Pieni kakku, paljon koristeita. Makuasioita.
Lauantai-illan sitruuna-lakujuustokakku. Kun kakkakakkuun ei todellakaan saanut laittaa MITÄÄN noloja ruusuja, oli pakko ottaa juustokakut haltuun :)
Rocky Road eli kaikkea hyvää! Pähkinää, lakritsia, vaahtokarkkeja, Fazerin sinistä ja suussasulava rakenne kondensoidun maidon ansiosta. Luvattoman hyvää...

Nyt hetki huokaistaan ja seuraavaksi onkin Halloweenin vuoro! Se toteutetaan nyyttäriperiaatteella ja naamiaishuvihenkeen, joten leivonnan iloa saa näin jaettua muillekin :)

Maistuvaista viikkoa!