Kesäpäivä helteisessä Jyväääskylääässä

"Laakaalainen laalaa pitkällä kaalallaan", on ensikosketukseni murrepuhuntaan. Äitini on kotoisin Toivakasta ja kotiseuturakkaana ihmisenä hän on sitten kertoillut monenlaisia tarinoita, joissa punaisena lankana on toiminut mm. eri kylien välinen "paremmuus". En sitten tiedä, kenelle tuossa laukaalaismäärittelyssä on naureskeltu, sillä jyväskyläläiset ne vasta mestarivenyttäjiä ovat :)

Mistäkö tiedän? Kokemuksesta keskimäärin. Ja vieläpä omasta. Asuin opiskeluajan Jyväskylässä, rapiat viisi vuotta ja siihen vielä työssäkäyntipätkä kaupan päälle, ja sinä aikana opin myös itse tuon venyttelytekniikan. Parissa vuodessa opin bussiinkin hypätessä sanomaan määränpääksi Jyvääskylää kieliopillisemman Jyväskylän sijaan. Onneksi venyttely ei kuitenkaan teksteihin tarttunut, sillä olisihan se ollut varsin rasittavaa, jos jo muutenkin ylimittarajoilla keikkuvat esseeni olisivat saaneet pari lisäsivua pelkästään vokaalivenyttelyn ansiosta.

Jyvääskylään liittyy paljon lämpimiä muistoja. Päälimmäisenä tietenkin se, että 6.7.2002 Valliuksen neidistä tuli rouva Ollikainen juuri Jyväskylän kaupunginkirkossa. Sain astella alttarille omatekemässäni hääpuvussa, Mendelssohnin häämarssin tahtiin, astua ulos Kuulan säestämänä ja pyörähtää häävalssina vanhan kunnon Suvivalssin.

"Ei huomista päivää voi tietää,
se ilon vai surunko tuo,
mut kanssasi elämän tiellä
me kestämme minkä se suo."

Onhan se elämä suonut, iloja ja suruja, onnen hetkiä ja raskaita menetyksiä. Elämä on suonut meille elämänmakuisen elämän, josta ei ole värejä puuttunut. Matka on tehnyt meistä sen, missä nyt olemme.

Pitemittä puheitta eiliseen Jyväskyläreissuun! Matkan suunnitteluun käytimme vartin eli reissu oli meidän perheelle tuikitavallinen hetken herätys aamukahvia ryystettäessä. Pikainen soitto siskolle ja siltä istumalta saimme automme viidennenkin penkin täytettyä.

Matkaohjelma tarkentui mennessä. Ensin suuntasimme kauppakeskus Seppään ja siellä pienen kiertelyn jälkeen Momentoon syömään. Vuohenjuusto-pestopasta ei pettänyt tälläkään kertaa :) Ja niin kuin kuvasta näkyy - tai kuvan puutteesta - tällä kertaa tarina vei ja aterian kuvaaminen unohtui... Mutta hätäkös tuossa, kyllä jokainen osaa kuvitella, miltä hyvä ruoka näyttää :)

Jyväskylässä käydessä on kiehtovaa käydä kahdessa ammoisessa asuinpaikassamme: 70-luvulle pysähtyneessä Keltinmäessä ja valtavalla intensiteetillä kasvaneessa Ainolanrannassa. Kaupungista kohti Kuokkalaa ajettaessa Lutakko on pysäyttävä näky: upouusia kerrostaloja vieri vieressä! Jyväskylästä huokuu energia ja elinvoima niin kävelykadulla kuin nostokurjistakin. Yliopistokaupungeissa on draivia. Vähän toinen tunnelma kuin vanhuksia kosiskelevassa Mikkelissä, jossa torin vierusta ja parhaat keskustatontit on miehitetty palveluasumiseen. Ihmisten tekemiä valintoja nämäkin, näivettymiset.

Kuokkalan ja Keltinmäen kautta suorin vartaloin Vaajakoskelle ja Pandan tehtaanmyymälään. Kun muutin Jyväskylään 1998 syksyllä, rakastuin Pandan tehtaanmyymälän kakkoslaatupusseihin, joita sai kymmenellä markalla (500g). Täytelakua, täyttämätöntä lakua ja joukko erinäisiä konvehtipussukoita. Eikä hinta päätä huimannut. Viime aikoina valikoima kakkoslaatuisten tuotteiden osalta on huomattavasti kaventunut. Kerran käydessäni kysyin, mistä moinen muutos on lähtöisin. Kassalla ollut nainen kertoi, että kakkoslaatua kyllä tulee ihan niin kuin ennenkin, mutta sitä ei vain ehditä pakkaamaan - kysyipä vielä, olinko kiinnostunut jostain erityisestä tuotteesta; sitä kuulema voisi saada. Asiakaspalvelu oli kyllä kohdallaan, mutta jäin vain miettimään, eikö tuo kakkoslaadun pakkaaminenkin olisi vain palkkauskysymys... Itse syön karkkipussista sisällöt, en päällysmuoveja, eikä makunautintoa lakujenkaan kohdalla pieni erimittaisuus vie. Sehän on juuri se tehtaanmyymälän juttu... Vai onko?

Mene ja tiedä. Panda oli sitten mennyt ja vaihtanut pihalla seisovan nallen toisenmoiseen karhukaveriin.

Ja sitten polskuttelemaan! Aivan upea ranta! Syveni mukavasti ja mikä parasta, paikalla oli 1, 3 ja 5 metrin hyppytelineet! Meidän 8-vuotias poikakin pääsi vihdoin vitoseen ja tuli sieltä useamman kerran alas! Rannalla on varmasti virallisempikin nimi, mutta tämä ihanuus sijaitsee Vaajakoskella ihan Puttipajan tehtaanmyymälän vieressä....

Eli Puttipaja, kohde, josta ei pääse pysähtymättä ohi! Kynttilöitä, kynttilänjalkoja ja joulutunnelmaa :)

Puttipajan sisustuskerros
Puttipajan Joulumaa :)

Sellainen päivä meillä Jyväskylässä! Huomenna nappaamme Mummin matkaan ja suuntaamme kohti Lappeenrantaa! Nähtäväksi jää, soiko perillä humppa :)