Lähdin Lappeenrantaan ja humppa siellä soi

Tänä aamuna kesälomalaisten reissutie vei Suomenniemen kautta Lappeenrantaan. Mummi matkaan, uimakassi mukaan ja uteliaalla mielellä eteenpäin.

Uteliaisuudelle oli erityinen syy: ajattelimme menomatkalla kurvaista lapsuudenkodin ja mummolan kautta ja katsoa, miltä tutuilla kulmilla näyttää nyt, muutama vuosi talokauppojen jälkeen. Ja näyttihän siellä, tutulta. Mummola oli saanut uuden maalipinnan, mutta elämää ei ikkunoista näkynyt. Vieressä nököttävä lapsuudenkoti sen sijaan oli aidattu. Äitini laittamille kukkapenkeille ei ollut tehty mitään, joten talo tuntui suorastaan hautautuneen rehevän vihreän keskelle. Ulko-oven vieressä oleva lämpomittarikin oli sama kuin ennen, todennäköisesti elohopeaputkikin oli edelleen keskeltä poikki. Viereinen pelto oli saanut asukkaakseen koivupöheikön. Kukapa sitä länttiä enää viljelisi. Vuosikymmenet sitten pellolle oli kaavoitettu kolme tonttia, mutta eipä tuonne palvelujen kääntöpuolelle ole kukaan pirttiään rakentanut. 

Sitähän se oli, kuntaliitos, kituvalle kunnalle kuolinisku. Olihan sitä, kaunista sanaa ja aluejohtokuntaa, mutta veikkaanpa, että parin vuoden sisällä on kylältä hävinnyt se viimeinenkin elonmerkki, alakoulu. Jo se, ettei kylän ainoaan kapakkaan löytynyt jatkajaa, kertoo paljon. Taitaa olla kaljanlipittäjätkin jo elämän ehtoopuolella. Yksityisen hoivakodin osti Attendo, pakkasi mummot pakkauslaatikoiden tavoin muuttoauton takakonttiin ja siirsi toiminnot Mäntyharjulle. Kiinni meni vanhusten palvelutalonkin ovet. Ei ole terveyspalveluita, kirjastotalokin saa lahota rauhassa.

Kyllä on kotikylän raitti surullinen näky. Mutta on kylällä sentään kauppa, Sale, jossa oli käyntihetkellämme kolme työntekijää ja me eli viisi asiakasta. Ostoksemme tekivät vähän reilut 7 euroa eli saa Graanin Prisma takoa melkoista tulosta, että lähikauppa saa pysyä pystyssä. Oman ossuuspuotiaatteen hengessä.

Ja nyt tuli tekstin ensimmäinen asiavirhe: vaikka Suomenniemi onkin osa Mikkelin kaupunkia, on sikäläinen Sale Etelä-Karjalan Osuuskaupan (EeKoo) alainen. Graanin Prismalla ei siis ole osaa eikä arpaa tässä kannattavuuslaskelmassa. Silti ihmetyttää, miten puoti pysyy pystyssä.

Suomenniemen kaupparakennus on kohtuullisen uusi ja valikoimaakin yllättävän paljon, mutta yksi pieni juttu puuttui - ne asiakkaat...

Äidin kanssa sitten isoa tietä kohti ajellessa muisteltiin, keitä missäkin talossa asuu, asui ja kuka on muuttanut kenenkin perässä ja mihin. Ei näkynyt nostokurkia eikä rakennustyömaita. Ei ainuttakaan lasta.

Olipa sitten melkoinen kontrasti, kun kurvasimme Lappeenrannan satamaan! Ihmisiä, vilinää, torikojuja, vilkas leikkikenttä... Energiaa, kesälomatunnelmaa ja elinvoimaa koko alueen täydeltä! Juuri sitä, mitä kesäkaupungilta saa ja voi odottaa! Lapset nauttivat leikkikentästä ja me aikuiset ihastelimme kaunista satamaa, josta lähti useampi risteilyalus kauniille Saimaalle!

Uskallettaisiinpa Mikkelissäkin panostaa keskustan leikkikenttään! Kirkkopuiston osalta kylämme suurin huolenaihe tuntuu olevan, ettei elämä ja elämän jäljet vaan missään muodossaan pilaisi nurmikkoa (tämä on jotain käsittämätöntä...). Heinänkorsiaktivistit kaupunginpuutarhuri edellä vastustivat jopa tivolin tuloa puistoon... Siis puistoon, jossa ei ole minkäänlaista elämää (ellei sitten huumekauppaa lasketa, sehän siellä rehottaa, eikä kukaan uskalla asiaan puuttua). Kirkkopuiston leikkipaikkakin on onneton rääpäle ikiaikaisine välineineen. Vai onko Mikkeli vain yksinkertaisesti lastenvihaajien kaupunki?

Mene ja tiedä, me kuitenkin menimme Hiekkalinnaan. Kannatti käydä, paikalla oli toinen toistaan upeampia luomuksia. Suurimman vaikutuksen teki pieni kappeli, joka olisi aivan ihana paikka järjestää pienimuotoiset häät tai vaikka lapsen kastetilaisuus! (Voi siunattu Luttinen, menit ja pilasit "pikkanen kappeli" ilmaisun").

Kappelin sisäänkäynti...
...ja kappelin alttari!

Hiekkalinnan alueella oli myös muutama "tivolilaite" perheen pienimmille, joissa kertapyrähdysmaksu oli varsin kohtuullinen: 1e (4e niin monta kierrosta kun päivän aikana haluaa). Missä muualla saat mitään eurolla?

Lounas nassuun, pieni kierros kauppakeskuksessa ja sitten uimaan Myllysaareen! Aivan ihana ranta! Oma alue pienemmille uimareille ja oma alueensa telineistä kirmaaville.

Ja niin kuin hyvään kesäreissuun kuuluu, loppuun tulee odottamaton käänne. Yksi asia johti toiseen ja kolmas neljänteen, joten löysimme itsemme kahvittelemasta ihanan Sannan perheen luota! Tutustuin Sannaan yläasteella ja sitten erinäisten mutkien kautta tiemme ovat kohdanneet näin aikuisiällä uudelleen :) Ja siitä olen erittäin iloinen ja onnellinen.

Lopuksi vielä matkamme erityisplussa eli lounas Tang Capitalissa! Hyvää ruokaa ja erinomainen asiakaspalvelu, mitä sitä muuta voisi toivoa :) Massut täyteen ja matka sai jatkua!

Sellainen kesäpäivä meillä tänään! Kotimatkalla kävimme vielä pulahtamassa tutussa ja turvallisessa Orijärvessä! Se on muuten sellainen paikka, ettei yksinään tarvitse jurottaa, jollei välttämättä taho. Tuttuja nimittäin on aina rannalla, varsinkin ilta-aikaan :) Sekaan vaan!