Marcus & Martinus ja pieni pala helsinkikaipuuta

Helsinki on niitä kaupunkeja, mihin ei kannata mennä kauniina kesäpäivänä, auringon paistaessa ja merituulen houkutellessa risteilemään, lentokoneiden lentäessä matalalla muistuttamassa, miten lyhyt matka on lentokentälle ja reissun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Helsinki on myös niitä kaupunkeja, mihin ei kannata mennä konserttipäivinä, sambapäivinä, tapahtumapäivinä eikä varsinkaan niinä päivinä, jolloin voi vain istua Espan puistossa ja katsella hulinaa - isojen saippuakuplien perässä kirmaavia lapsia, katusoittajia ja elämästään nauttivia ihmisiä.

Siinä vaiheessa, kun isäntä (!!) rupeaa entisen kotikerrostalon piha-aitaa katsellessaan juttelemaan takaisinmuutosta, ollaan syvissä vesissä. Myönnetään, tuntuihan se hassulta katsoa, miten omin pikku kätösin istuttama alppiruusu työntää jo oksiaan oman ex-terassin ulkopuolelle. Myyty on myyty ja se siitä.

Myönnetään, kyllähän se laukunpakkuu houkutttaa ajoittain itseäkin, kun ei näillä kylillä ole korkeasti koulutetulle ihmiselle pysyvämpää työtä. Ne vähät asiantuntijatason työt kun jaetaan ihan omaan sisäpiiriinsä.

Summa summarun. Helsinkiin kannattaa siis mennä silloin, kun pakkanen paukkuu parissakympissä, vaatteita on aivan liian vähän keliin nähden ja mereltä tuulee. Siinä viimassa ei ehdi vanhoja haikailla.

Mutta tänään ei haikailla menneiden perään, tänään nautitaan kesästä ja fiilistellään jytämusiikkia. Sellaista nykynuorisoon vetoavaa jumpsutusta, joka tuo hymyn huulille ja saa liikavarpaisemmankin jalan vipattamaan :) Ja kun myöntämisen tielle lähdettiin niin todettakoon sekin, että tänä samaisena konserttiaamuna otin ensimmäisen vessaselfieni, ihan vain teinimeiningissä ja huumoripohjalta. Sen verran konsertista kotiinajettaessa itsekontrolli petti (ja joku outo tyytyväisyys valasi alaa), että vaihdoin tuon vessaselfien jokaiseen profiilikuvakontekstiin, mitä mieleen tuli. Mitä sitä tyytyväisyyttään häpeilemään, vaikka kuvassa huomio kiinnittyykin kuvaajan nakkisormiin...

No, veikkaan kuitenkin, ettet klikannut tätä postausta lukeakseni vessaselfieistäni :) Mennään itse asiaan eli Marcuksen ja Martinuksen, noiden suloisten norjalaisveijareiden, lauantaiseen "Moments"-kiertueen keikkaan Helsingin Kaisaniemessä. Alla siis muutama kuva ja musiikkinäyte tuolta kaksosparilta, jonka iloinen ja mukaansetempaava musiikki ei jätä näin vanhempaakaan kuuntelijaa kylmäksi!

Pakko muuten tässä välissä todeta, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ollikaisen akka käytti minkäänlaista liikkuvaa kuvaa blogin osana. Ei nääs nää tekniset jutut ole minun alaa.... Onneksi on osaavia (ja pitkähermoisia) bloggaajakollegoita, joilta saa apua ja innostusvirtaa juuri näillä hetkillä, kun "upottaminen" ja "koodi" ei millään meinää mennä epäteknisen immeisen jakeluun :)

Hyväksi lopuksi sitten pari perinteisempaa valokuvaa...

Tomppa, minä ja muutama muu....
Onnentyttö pääsi poikien kanssa lavalle :)
Kenttäkeikkatodellisuus: isit ottivat pienet tytöt hartioille, jolloin 140 cm pojan näkymä muuttui asteen verran ankeammaksi...

Ai niin, mitä perheemme toinen puolikas teki silloin, kun me Tompan kanssa kuuntelimme musiikkia? Polskuttelivat Flamingossa :)

Ja vielä yksi fiiliskuva Espan puiston jättisaippuakuplista. Kuvan ulkopuolella matkaansa taittaa näyttävä sambakulkue, kadunlaidat ovat täynnänsä ihmisiä ja tunnelma on kuin etelänlomalla konsanaan :)

Ihanaa viikkoa teille kaikille, huomenna lähden Radio SuomiPopin konserttiin Kaisaniemeen :) Junalla, Onnibussilla vai Savonlinjalla, siinäpä valinta.