Melkein sata syytä olla onnellinen

Kodin Kuvalehden nettisivuja selatessa löysin artikkelin liikuntavammaisesta avioparista, Annasta ja Villestä, joiden arjessa on jatkuvasti läsnä kaksi henkilökohtaista avustajaa. "Avustaja on tilannetajuinen käsien ja jalkojen jatke", joka mahdollistaa Annan ja Villen toimijuuden ja antaa heille pystyvyyden kokemuksia. Antaa heille mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää.

Artikkelin itselleni merkityksellisin sisältö oli kuitenkin Annan viikon aikana kokoama lista asioista, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Sisuunnuin. Jos fiksu ihminen, jonka elämä tuntuu omasta näkökulmastani katsottuna olevan kahlittu pyörätuoliin, löytää elämästään sata onnellisuuden aihetta, en voi jäädä kakkoseksi.

Eikä kysymys nyt ole ähäkutti-periaatteella toteutettavasta runomaalailusta, jossa kopioisin elämäntaitopalstoilta 101 kliseetä ja uskottelisin niiden sisältävän itselleni jotain suurta ja merkityksellistä. Lähelle on vain niin pitkä matka eikä edessä olevaa osaa nähdä. On helppo tarrautua arkeen, sen huoliin, tekemättömyyksiin ja pelkoihin. Onhan sitä jo lapsena opittu, että "se kel onni on, se onnen kätkeköön".

Ja kuinka paljon helpompi olisikaan listata närää? Tälläkin hetkellä sataa vettä. Taas. Juniorit kantavat kuraa ämpäreissä, saappaat lonksuu ja takaovi on jäänyt tuuleen retkottamaan. Märkä koira haisee kintuissa. Sisälläkin on niin hämärää, että tekisi mieli sytyttää sähkövalo. Se tappaa tunnelman, sytytän kynttilän. Elokuun kahdeksastoista päivä. Olen laskeutunut syksyyn.

Sisuunnun taas. Lapsetkin pystyvät siihen. Sateesta nauttimiseen. Anna ja Villekin pystyvät. Minäkin pystyn. Tässä minun lähes sata onnellisuuden aihettani. Ota tai kävele ohi, valinta on onneksi Sinun.

Olen saanut paljon: vahvat juuret ja voimakkaat siivet. Uskallan kokeilla ja koetella. En pelkää kaatumista enkä edes sitä, mitä joku toinen ajattelee.

Saan elää elämää, jossa on paljon liikkuvia osia. "20 years experience doesn´t matter if one year repeated 20 times" on elämänfilosofiani, jonka olen allekirjoittanut jo 42 vuotta. Kaikessa muussa, paitsi parisuhteessa. Saman miehen vappuheilana jo 20 vuotta on hyvä alku.

Jouluvalot. Joulu. Joulunodotus. Joululehdet. Olen jo hyvän tovin pidätellyt joulukorttiaskarteluvimmaani, mutta tällä viikolla annoin itselleni luvan lähteä yhdelle...kahdelle...

Neljänsuora. Kesäisen tanssilavan tunnelma. Musiikki, joka hymyilyttää. "Valtava maailma kutsuu mua" eikä sille kutsulle osaa sanoa "ei".

Metsämansikan tuoksu. Kanttarellit. Itsepoimittu lakka ja mustikkamätäs. Superfoodia suoraan luonnosta niin keholle kuin mielellekin.

Kaksivuotiaan hiekasta, kuralillistä ja voikukanlehdistä keittämä sipulikeitto. Paino tavulla "si". Pieni kura-asuinen keitonvatkaaja tuo annoksen muovilautasella, kippaa osan tennareille ja hymyilee rapanaamionsa takaa. Elämä on juuri siinä hetkessä.

Kalevala Koru. Hopeisena. Punaisella kivellä. Carmen.

Autolla ajaminen. Ei ole montaa vuotta siitä, kun istuin jalat täristen ja itkien bussipysäkillä, kuljettajan paikalla, ja pelkäsin. Jokainen taustapeilissä näkyvä auto oli potentiaalinen peräänajaja. Sitä se kolari teettää, takapenkkiläiselle, joka pahaksi onneksi katsoo taakseen. Yli 10 vuotta ajamattomuutta riitti. Sisuunnuin. Minä en ole mikään kuskattava rätti, joka odottaa, että mies tulee ja mies vie. Akan ja lapset. Minä menen itse. Mieheni oivalsi, ettei hänellä ole keinoja ajopelon voittamiseen, joten menin autokouluun. Muutama tunti, rauhallinen opettaja ja auto, jossa oli apupolkimet. Ei siihen ihmeitä tarvittu. Ajoa. Ihan vain autolla ajamista. Ja tässä sitä ollaan. Tämä on yksi minun voittajatarinoistani.

Tulen onnelliseksi, kun halkaisen tiikerikakun ja huomaan saaneeni raidat kohdalleen.

Tuttavaperheet, joiden kanssa on hyvä olla. Lastenkutsuilla. Illanvietossa. Tilanteinen ja kupliva huumori. Se tunne, kun voi olla juuri sellainen, kun on.

Takaovi. Kutsun mielelläni ihmisiä kotiini, mutta pidän samalla takaoven auki niille, jotka haluavat jatkaa matkaansa.

Sokerimassan oikea värisävy. Kaunis violetti tai keväinen vihreä.

Hyvä dekkari. Sellainen, joka vie jalat alta ja unet silmistä.

Lomamatkan odotus. Pakkaukset, purkamiset ja uudelleenkokoamiset. Tiivistyvä jännitys. Koheltaminen. Kymmenet piirustukset lentokoneesta ja hotellihuoneesta.

Kotiinpaluu ja ensimmäinen yö omassa sängyssä.

Aamuinen lenkki koiran kanssa, sadekuuro ja keliin sopimattomat vaatteet. Kun avaan kohmeisin sormin eteisen oven ja vastaan tulee tuoreen kahvin lämmittävä tuoksu. Takkikaan ei ole enää märkä taakka harteilla.

Äitienpäivänä sänkyyn kannetut lahjat. Rakkaudella päiväkodissa itse koristeltu liina ja pieni, sydämen muotoinen saippua. Omissa käsissä myterretty. "Yritin piirtää äidin kuvan, mutta siitä tulikin elivantti". Rehellisyys.

Kelloradion torkkukytkin.

Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet. Ensimmäinen pakkasyö. Kuura. Kirpeä tuuli. Se voiman tunne, minkä voi kokea vain syksyisellä (meren)rannalla, kun aallot lyövät kallioon ja pärskeet roiskuvat kasvoille. Energianlähteeni on tuulivoima.

Sauna. Aamusauna. Päiväsauna. Iltasauna. Sauna silloin, kun siltä tuntuu. Oma hetki.

30 asteen pakkanen ja hiljaisuus. Kun liikkeellä ei ole kukaan muu. Tähtitaivas ja tieto siitä, että sisälle tullessa pääsee takan lämpöön viltin alle. Teekuppi kourassa.

Sukkakudin. Tossukudin. Puikkojen kilkatus ja itsestään raitoja tuottava villalanka.

Innostava työpaikkailmoitus ja unelmointi. Se hetki, kun avoimeksi ilmoitettu työpaikka tuntuu omalta. Omannäköiseltä. Kun ei anna kokemuksen koputtaa olkapäällä.

Pienen ihmisen maailmalle avoin katse.

Kaunis takaterassi ja hyvä seura. Aika kuluu kuin iltamissa.

Ensimmäisen laihdutuskuuripäivän kaikkivoipuuden tunne. Minä pystyn mihin vain. Se hetki, kun sokerinhimo ei ole vielä iskenyt.

Hop Lopissa vietetyn päivän jälkeinen automatka. Lapset nukahtavat. Hiljaisuus humiseen korvissa.

Aki Kaurismäen elokuvat.

Reko Lundanin ”Ihmisiä hyvinvointivaltiossa” ja ”Kutsumattomia vieraita”. Olen onnellinen siitä, että sain nähdä ne.

Uusi yleiskone ja iiiiso taikinakulho.

Kun pieni punainen "voodi" läpäisee katsastuksen.

Lasten synttärit. Halloweenjuhlat. Leikkimökin tuparit. Pienet juhlan hetket arjen keskellä.

Levyraati oman perheen kesken. Lempparipiisit ja pienet taktikoijat. Lapset voittavat, aina. Kukaan muu ei herkisty Modern Talkingille.

Naapuriapu. Kun munat loppuu, naapurilta löytyy. Sama on havaittu myös tomusokerin ja sipulin kohdalla.

Geokätköily. Liikunta, yhdessäolo ja löytämisen riemu samassa paketissa

Sisko, joka heittäytyy täysillä lasten maailmaan. Pukee päälleen hassuja vaatteita ja vie lapset eväsretkelle ja tivoliin. Sisko, jolla on uusimmat legot.

Vastavuoroisuus. Ihmissuhteissa.

Autot 3 -elokuva. Tarina yritteliäisyydestä, mahdollisuuden antamisesta ja omien ennakkoluulojen voittamisesta.

Jess!!

Aika monta onnellisuuden aihetta näin parissa tunnissa! Ei nyt ihan sataa, mutta kohtalaisesti kuitennii. Sanotaanko, että hyvä alku! Kokeilehan sinäkin :)