"Miksi Stadiin palaisin? No turistiksi tietenkin..."

"Helsinki on kaunis
Eikä yhtään surullinen
Iloisesti keikkuu
Mastot purjeveneiden
Itämeren helmi
Auringossa poreilee
Ja minä pidän sinusta kii....

Nyt asutaan me landella
Ikkunasta näkyy kaksi traktoria
Naapureill' on navetta
Ja pihassa hevosia
Kasvimaalta kiskon perheelle perunaa
Miksi Stadiin palaisin?
No turistiksi tietenkin"

Aki Sirkesalon sanoitukset osuvat usein kovimpiin ytimiin, niin tälläkin kertaa. Vaikka koti-ikkunastamme ei näekään kantturoita sen maitoatuottavassa merkityksessä, on ympäristö ihan jotain muuta kuin kerrostaloviidakossa ja jatkuvassa elämän humussa. Hyvässä ja pahassa.

Helsinki on ihana paikka käydä kylässä. Heittäytyä turistiksi ja ihan vaan nauttia olostaan. Nukahtaa ratikan kolinaan. Matkustaa metrolla itään. Uida meressä. Hukkua väenpaljouteen, jossa erilaisuuden ja samanlaisuuden kyräilevät määrittelyt saa heittää romukoppaan. Sanotaan, ettei isossa kaupungissa asuvat tunne edes naapureitaan. Parempi sekin, kuin perimikkeliläinen tapa "tuntea" naapurinsa ja kollegansa, vaikkei todellisuudessa tiedä mistään mitään.

Milloin olet muuten viimeksi tarttunut hetkeen? Tai ns. elänyt hetkessä? Silloin, kun elämässä on perusasiat kunnossa ja jalka nousee, kannattaa mennä. Ihan niin kuin tämä meidän kolmen päivän Helsinkivisiitti. Ei, emme suunnitelleet tätä reissua. Otimme "huomiselle" hotellin ja pakkasimme vaihtovaatteet. Siinä suunnitelmat. Jos lähtöaamun keli näyttäisi kauniilta, suuntaisimme Serenaan. Ja Suomenlinnaan....ja....ja.... Sinne, minne tie vie.

Alla siis pieni kuvakooste lyhyestä, mutta ytimekkäästä matkastamme. Ja kyllä, emme käyneet Stocmannilla :)

Aloitimme helsinkiloman Espoon Serenassa. Nelihenkiseltä perheeltämme päivä vesipuistossa maksoi 102e (sisäänpääsy). Tämä vain tiedoksi niille, jotka automaatin lailla toistavat "ei lapsiperheellä ole varaa ulkomaanmatkoihin". Iltapäivällä istahdimme hetkeksi jäätelölle ja tuo herkutteluhetki maksoi 24e.

Serenasta on ihan pakko jatkaa vielä vähän enemmän kuin pelkän kuvatekstin verran. Tuo on nimittäin kohde, jonne emme mene toiste. What! Lapsethan hihkuivat ilosta!

Aikaisemmat vesipuistokokemuksemme rajoittuvat tosin ulkomaanmatkoihin: Turkkiin, Kyprokseen ja nyt Kreikkaan. Näitä kaikkia kohteita yhdisti uimavalvojien ylläpitämä kuri ja järjestys. Uimavalvojat antoivat laskuvuorot liukumäkiin, mittasivat lapset (kaikissa mäissä oli pituus/paino/ikärajat), puuttuivat kellukkeisiin ja aurinkolaseihin (laskuissa), vihelsivät välittömästi jo laskeneet alastuloaltaasta ylös ja valvoivat haukan lailla altaita. Viime kesänä poikamme huvina oli "kellua kuin hukkunut" ja kun hän etelässä ensimmäisen kerran kokeili tuota, oli uimavalvoja nostamassa poikaa ylös... (vaikka leikki ihan minun lähelläni). Renkaat piti laskun jälkeen laittaa paikalleen tai pilli vihelsi. Altaisiin ei hypitty reunoilta.... 

Itse näen niin, että kuri on turvallisuutta. Siltikin, vaikka myös meidän omia lapsia käännytettiin mäistä (ja tuotettiin ohimeneviä pettymyksiä).

Serenassa sen sijaan ei ollut minkäälaista kuria. Siellä ei ilmeisesti ollut mitään sääntöjäkään. Juosta sai, miten ja missä vaan, kaikkialta sai laskea (osasi uida tai ei), altaisiin sai hyppiä mistä vain ja meno oli muutenkin varsin holtitonta. Muutama uimavalvoja - nuoria tyttöjä ja poikia - istuskeli kahteen pekkaan altaiden reunalla rupattelemassa keskenään, mutta kenenkään en nähnyt puuttuvan mihinkään. Alastuloaltaissa sai leikkiä kumiveneillä ja muutenkin pitää omia peijaisia. Yksi pieni poika painui aaltoaltaassa pinnan alle, mutta onneksi hänen mukana ollut aikuinen kauhoi vauhdilla pojan luo. Uimavalvojilla ei elekään värähtänyt. Välillä tuntui siltä, että pienet uimarit jäävät isojen meuhkaajien jalkoihin.

Kääntäen: onhan se hyvä, että sääntö-Suomessa on vielä vapaavyöhykkeitäkin. Tosin ehkä väärässä paikassa.

Helsinki on matkailijan unelmakaupunki, sillä siellä on aito joukkoliikenne. HKL:n mobiilisovellus käyttöön (näyttää tarvittaessa oman sijainnin, minne haluaa mennä ja millä sinne jonnekin kannattaa mennä) ja 9e päivälippuhinnalla pääsee metrolla, bussilla, ratikalla ja Suomenlinnan lautalla niin pitkälle kuin kiskoja riittää (Helsingin kaupungin alueella). Turistimatkamme alkumetreillä kävimme ihastelemassa purjeveneitä Koivusaaren uudella metropysäkillä :)
Ai miten niin turisteja? Kyllä se markkinamies tietää - hotelliin tultuamme lapset saivat Onni Oravan "tatuointeja", ja arvata saattaa, pitikö ne heti saada käteen kiinni...
Maisemaa metromatkan varrelta :)
Entisen lähikauppamme eli Itäkeskuksen viereen tupsahtanut uusi kauppakeskus Easton on vielä osittain työn alla, mutta ihan mukavalta vaikutti. "Ravintolamaailmojen" kohdalla tosin toivoisi, että kauppakeskukset rakentaisivat omien loosien rinnalle myös yhden "miehittämättömän" pöytävyöhykkeen - alueen, jossa perhe voisi ruokailla niin, että jokainen voisi hakea annoksensa omasta mieliravintolastaan, mutta kuitenkin syödä yhdessä.
Ihanat nämä ratikoiden penkkikankaat :)
Pakollinen isokirkkokuva...
Niin kuin jo aikaisemmin kerroin, ei tälle reissulle ehditty pakata ja purkaa ja pakata useampaa kertaa. Kerrasta poikki ja dekkarit jäi yöpöydälle. Sainpahan hyvän syyn ostaa perinteisen naistenlehden, ja mikäs se oli ollessa, kun kylkiäisenä tuli annos reseptiikkaa. En olisi tätä ikinä uskonut, mutta identiteetin ja lapsuudenkodin välistä tematiikkaa kevyellä otteella sivuava artikkeli avasi myös ikkunoita omaan (ja lasteni) maailmaan. Mitä tästä opin: unohtakaa vakkaridekkarit kotiin ja heittäytykää naistenlehtien vietäväksi :)
Iltauinnilla Rastilassa. Hetken aikaa sai tosin tehdä töitä, että paikallista puskaradiota ja kaupungin sivuja plaraamalla selvisi, missä on tehty sinilevähavaintoja ja minne kannattaa suunnata.
Suomenlinnan lautalla :)
Lautta ja risteilyalus ja pieni kaistale merta välissä :)
Aamupalalla 10 kerrosta arjen yläpuolella! Miksi juuri Vaakunassa - no tietenkin sijainnin takia :)
Kotimatkalla :)
Muistikirjat ovat suuri heikkouteni! Varsinkin, kun kansiteksti osuu ja uppoaa kertalaakista :)
Vantaan Confetissa oli pakko päästä käymään...
Viime päivinä säätiedotuksissa on jatkuvalla syötöllä puhuttu ukkosista - koko matkalla emme nähneet ensimmäistäkään salamaa saatikka kuulleet jyrinää. Kotimatkalla keli oli astetta kosteampi...

Olipa reissu lyhyt tai pitkä, aina on ihana mennä nukkumaan omaan sänkyyn :) Tässä reissussa parasta oli oman perheen kanssa vietetty kiireetön aika ja suunnittelematon ohjelma. Tehtiin sitä, mitä mieleen juolahti.

Mukavia lomapäiviä niille, jotka vapaalla ovat ja työn iloa niille, jotka töistään nauttivat! Mitähän me ensi viikolla keksimme? Luvassa on ainakin vohvelikahvit Naisvuorella!