Palanen toscakakkua

Olipahan upea pääsiäinen! Pitkäperjantaista sunnuntaihin saimme nauttia mitä keväisimmistä keleistä, aamun hankikantosista, auringon lämmittävistä säteistä ja orastavan kesän tunteesta. Koirien kanssa järven jäällä kirmatessa elämä hymyili :)

Eilen se hymy sitten hyytyi. Kolanvarressa lumia luodessa. Vanha kansa tietää, että uusi lumi on vanhan surma, mutta mielestäni lumikinokset tappavat vain lumenluojan selän.

No, eipä harmitella. Kuntosali kotipihassa tekee sen, ettei tehottomuudesta voi syyttää ainakaan pitkää etäisyyttä tai aikataulujen kohtaanto-ongelmaa. Lunta riitti luotavaksi ihan koko päivän.

Se siitä. Kelit on kelejä ja jos hyvin käy, kuukauden kuluttua nämä kinokset ovat muisto vain. Lumien sulamista odotellessa voi pyöräyttää vaikka toscakakun :)

Tässä lapsuuden makumuistossa tuoksuu sunnuntai. Istumme koko perhe pöydän ääressä, kahvi roplottaa keittimessä. Otan kakkupalasta kuorrutteen pois, syön alaosan, ja nautin lopuksi toscasta... Sokerin, voin ja mantelilastujen pettämätön yhdistelmä toimii aina. Ohje on ainakin 30 vuotta vanha, otettu talteen irtopohjavuoan kääreestä ja toimii edelleen:

Pohja

150 g margariinia tai voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ dl appelsiini- tai omenamehua
 
Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne vaahtoon. Lisää mehu. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun irtopohjavuokaan (halk. n. 24 cm). Paista pohjaa 200 asteessa 20 minuuttia.
 
Kuorrute
75 g margariinia tai voita
100 g mantelilastuja
1 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl appelsiini- tai omenamehua
 
Sulata rasva kattilassa, lisää mantelilastut, sokeri, vehnäjauhot ja mehu. Anna seoksen kiehahtaa. Levitä seos puolikypsän pohjan päälle ja jatka paistamista noin 10 minuuttia. Valmis kakku on kauniin kullanruskea.
 
Nautitaan keväästä, lumitöistä ja leipomisesta! Kyllä se kestä sieltä tulee, aikanaan :)