Prinsessapukuprojekti ja hyväsydämiset ihmiset

En ole ihan se perinteisin järjestö- ja toimikuntaihminen: jos johonkin menen, olen sen suhteen 110 lasissa ja tosissani. En haali jäsenyyksiä ja luottamustehtäviä tittelinkipeyttäni. En tarvitse myöskään seuroja. joissa taivastelisin vain niiiin täynnä olevaa kalenteriani. Olen teoriaoppineeksi ihmiseksi asteen verran liian käytännöllinen.

Eilisiltaisessa Rantakylän ja Orikon helmen päiväkotien vanhempaintoimikunnassa tuli esille Rantakylän päiväkodin toive muutamasta prinsessapuvusta.

Olen ommellut jonkin verran. Oman hääpukuni jä vähän jotain pienempääkin. Ompelukoneen ajokorttia ei minulla ole, mutta hygieniapassilla pääsee sopivasti rajamuodollisuuksista läpi. Asennetasolla. Siksi haasteeseen oli helppo tarttua.

Mutta mistä ne kankaat? Nehän maksaa. Paljon. Työttömänä minulla on aikaa, mutta ei ylimääräistä rahaa kangaskauppaan kannettavaksi.

Ratkaisin kangasasian jo aikaisemmassa työelämässäni hyväksi kokemallani tavalla eli laittamalla Mikkelin ostetaan/myydään/annetaan...-Facebookpalstalle ilmoituksen, jossa pyysin kankaita prinsessamekkoprojektiini. Tänä aamuna olin saanut jo niin monta yhteydenottoa, että sain laittaa hanan kiinni. Vaikka kaikki tarjonneet eivät enää olisikaan yhteyksissä, olen jo saanut mm. yhden hääpuvun, vanhojenpäiväpuvun, muovikassillisen pitsiverhoja sekä metreittäin pitsi- ja samettinauhoja.

Olen todella yllättynyt! Siis ihmiset ihan oikeasti haluavat antaa pois rahanarvoista tavaraa ja vielä tuntuvia määriä! Ihmisten ilkeys ei enää minua satuta, mutta hyvyys, se koskettaa joka ikinen kerta. Tästä päivästä jäi todella hyvä mieli! Ja kunhan pesukoneessa pyörtähtänyt materiaali on kuivunut, pääsen aloittamaan varsinaisen prinsessamekkoprojektini.

Jos materiaalia jää yli, laitan sen mielelläni kiertokassina kohti seuraavaa päiväkotia :)

Ps. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräistä, vaaleaa tylliä, sille olisi vielä käyttöä!