Suutarin lasten donitsit (huono äiti tuoksuu pullalta, mutta ei anna leivonnaisia omille lapsilleen)

Olette varmaan jo tuhanteen kertaan kuulleet sanonnan "suutarin lapsilla ei ole kenkiä", eikä kotikutoinen pullanpaistaja tee tässä asiassa poikkeusta. Vietin eilisen keittiössä tekemässä jos jonkinlaista piirakkaa ja kakkua, mutta mitään ei jäänyt omaan pöytään. Hyvä niin. Ainakin melkein.

Olemme Annin kanssa meidän perheen aamuvirkut, joten tänäänkin keitimme kerroskattilassa valmiit riisipuurot puoli yhdeksän aikaan ylöskömpineelle miesväelle. Silmät kun nyt vain aukeavat kuuden, seitsemän aikaan ihan itsestään. Siunaus vai kirous, mene ja tiedä, aina olen ollut samanlainen. Ja mitä lähemmäs kesää päästään, sitä aikaisemmin herään. Valo, se tekee ihmiselle ihmeitä!

Annin kanssa aamupuuroa keittäessämme juttelimme niitä, näitä. "Äiti, kenelle sinä tänään leivot?", kysyi Anni. "Tänään äiti ei leivo kenellekään", sanoin, ja pienten silmien tuikkeesta tiesin jo silloin, ettei tuo tule pitämään paikkaansa kuin parin tunnin verran.

Massut puuroa täynnä suuntasimme Saimaan jäälle hiihtämään. Keli oli mitä mainioin ja suksi luisti, joten sivakointi sujui varsin mukavissa merkeissä. Lounaan jälkeen lapset suuntasivat kavereineen pihalle, joten päätin tehdä pienen yllätyksen: Äiti leipoo ihan itselle - siis lapsille!

Kauppaan en kuitenkaan ajatellut mennä, joten oli taas lähdettävä siitä, mitä kaapista löytyy. Avattu suklaalevy, purkinpohjat turkkilaista jogurttia, muutama muna ja vain vähän mielikuvitusta. Donitseja.

Suutarin lasten donitsit (12 kpl)

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeri

75 - 100 g suklaata sulatettuna

2 munaa

75 g margariinia sulatettuna

3/4 dl turkkilaista jogurttia

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää loput ainekset taikinaan. Sekoita, älä vatkaa. Jaa taikina 12-koloiseen donitsivuokaan ja paista leivonnaisia 200 asteessa uunin keskiosassa n. 8-10 min.

Koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa sulatin pätkän suklaata ja kaivoin kaapista koristerakeita.

Niin, säilyykö nämä donitsit mehevinä huomiseen, entä loppuviikolle? Mistäs minä tietäisin, en ole päässyt testaamaan. Säilyvyysohjeita jaan sitten, kun onnistun tekemään sellaisen käntyn, jonka säilymistä pääsemme todellakin aitiopaikalta seuraamaan. Nyt on vain todettava, että maistui uunituoreeltaan kahveen kanssa aivan erinomaiselta :)