Talonpojan puikoissa maistuu lapsuus

Muistan elävästi, miten lapsena napsin salaa talonpojan puikkoja rasiasta, ja kuvittelin, ettei kukaan huomaa mitään. Jos nyt yksi puuttuu. Tai kaksi. Veikkaan kyllä, että äiti huomasi, ei vaan tehnyt asiasta sen suurempaa numeroa. Aivan samoin ajattelen itsekin nyt, kahden pienen keksihiiren äitinä. Huomaahan sen, pienet kolot keksipurkissa ja raolleen jääneen oven. Kohtuuden rajoissa kuitenkin, hiirulaiset. Vaikka aina ei potaatti maistukaan :)

Tänään leivoin ensimmäistä kertaa yksiä lapsuuteni lempikeksejä eli talonpojan puikkoja. Ohje on äidiltä; perusaineksia, ilman kommervenkkejä. Makukin oli melkein yhtä hyvä kuin lapsena, tosin jokin kotikaapin henkimä aromi jäi selkeästi puuttumaan... Hyviä joka tapauksessa, "tosi hyviä", kuten seitsemänvuotiaamme maun arvioi :)

Talonpojan puikot

200 g pehmeää voita

2 dl sokeria

1 rkl siirappia

3/4 dl mantelijauhetta

1 tl soodaa

1 rkl vettä

5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa ensin voi ja sokeri sekaisin, lisää sitten muut aineet. Sekoita sooda ruokalusikalliseen vettä ja lisää taikinaan. Laita valmis taikina noin tunniksi jääkaappiin lepäämään.

Leivo taikinasta noin etusormen pituisia ja paksuisia tankoja ja laita ne pellille harvakseltaan. Voitele tangot munalla ja ripottele päälle mantelirouhetta ja raesokeria. Paista puikkoja 200 asteessa n. 7 min.

Ja sitten siihen kokeiluosuuteen:

Niin kuin aikaisemmassa Ei menny niinku Strömsöössä -postauksessani kerroin, sain siis kokeiltavakseni Confetin innovatiivisen uutuuden, Pavoni Forosil -silikonialustan. "Alusta on punottu silikonin ja hiilikuidun yhdistelmästä ja siinä on pienen pieniä ilmareikiä. Reikien avulla leivokseen saadaan ainutlaatuinen rapea pinta ja käyttökohteita on lukemattomia."

Normaalisti paistan valtaosan leivonnaisista kestoleivinpaperin päällä ihan sen helppouden ja monikäyttöisyyden vuoksi (kumpikohan tulee ekologisemmaksi, vetää metritolkulla leivinpaperia vai käyttää tuollaista kestomuoviviritelmää...). Kestoleivinpaperi kestää kovaakin kulutusta eikä tarvitse jatkuvasti ostella leivinpaperia kaupasta.

Tänään testasin Pavonin silikonialustaa pikkuleivillä. Uutuudesta ei ollut vanhan konstin voittajaksi, sillä silikonialustalla tehtyihin pikkuleipiin tuli aavistuksen sitkas rakenne. Ainakin tuoreeltaan pelliltä maistettuna :) Muutenkin pikkuleipiä reikäalustalta irrottaessani toivoin, etteivät ne katkeaisi. Silikonialustan pienet reiät kun tuntuvat imaisevan taikinan sisäänsä. Tosin vielä en luovuta, ja testaan alustaa kolmannenkin kerran :) Kyllä se oikea käyttötarkoitus vielä löytyy!

Iloisia leivontahetkiä!