Tulikokeessa Renshawin Belgian Chocolate muotoilumassa (valkosuklaa)

Kokeilunhaluisena ja uteliaana kotileipurina nautin suunnattomasti kaikenlaisista uutuuksista. Olen seurannut leivontaan liittyviä keskusteluja aktiivisesti noin pari vuotta ja jo sinä aikana on tapahtunut paljon: markkinoille on tullut jatkuvasti uusia vuokia, muotteja, massoja, välineitä ja värejä, joilla toinen toistaan näyttävämpien leivonnaisten valmistaminen on aina askeleen helpompaa ja nopeampaa.

Kiitos Confetin, pääsin testaamaan Renshawin Belgian chocolate muotoilumassaa, valkosuklaan makuisena. Pakkauksella on painoa 180 grammaa ja se maksaa Confetin verkkokaupassa 4,50 euroa. Erityismaininta siitä, että tuote sisältää 27% Belgialaista valkosuklaata!

Muotoilumassaa voi toki testata monella tavalla. Ihan niin kuin autojakin. Pieni ja sievä kaupunkiajolenkki antaa autosta kuin autosta mukavan tuntuman ja kitkarenkailla ajettaessa ei äänimaailmakaan häiritse. Tosin vasta moottoritien rampista lähteminen kertoo, surraako pellin alla muutakin kuin ampiaisparvi.

Samalla koeajotekniikalla lähdin testaamaan myös Renshawin valkosuklaamassaa. Jos massa taipuu ruusuksi, voi sillä tehdä mitä vain.

Lähtötaso

Itsereflektio, se on meidän ammattikasvattajien ammattitauti. Ennen kuin lähtee kovin vahvoin äänenpainoin julistamaan makuasiatotuuksia on hyvä katsoa hetken peiliin ja tunnustaa itselleenkin, minkälaisista lähtökohdista arviointiaan tekee. Jos ei ole koskaan massakukkaa tehnyt tai kukaan ei ole kukkaa kukaksi tunnistanut, lienee selvää, ettei massan vaihto itsessään asiassa auta.

Ylläolevassa kuvassa on muutama tekemäni ruusu. Aikaisemmin olen käyttänyt Renshawin Kukka- ja muotoilumassaa, jonka parhaana puolena pidän nopeaa kuivumista ja helppoa värjäytyvyyttä. Massa tosin kuivuu nopeasti ja usein terälehtiä käsitellessä käy niin, että reuna aavistuksen repeilee. Se ei tosin ole tahtia haitannut, sillä pieni ratkeilu tekee mielestäni ruususta aidomman näköisen.

Maku

Täytyy tunnustaa, että alkuperäiseen testausideaani ei kuulunut massan maistaminen (WHAT!! Massahan on syötävää!). Parin viime vuoden aikana olen testannut (ja maistanut) kaikki mahdolliset sokeri-, vaahtokarkki- ja muotoilumassat ja maultaan ne ovat vähemmän houkuttelevia: ällömakeita ja sisältävät kirjastollisen E-koodeja.

Niin kuin kaikki muutkin hyvät aikomukset, ne hajoavat viimeistään koetteluvaiheessa. Niinpä leikkasin paakun kulmasta palasen enkä ollut uskoa makunystyröitäni: massa todellakin maistui valkosuklaalta! Upea poikkeus massamaailmassa!

Muotoiltavuus

Renshawin valkosuklaamassa on perinteiseen kukka- ja muotoilumassaan tottuneelle ihana yllätys maun lisäksi myös näppituntumaltaan. Massaa ei tarvitse hillota käsissään pitkiä aikoja vaan massaa voi lähteä suoraan kaulitsemaan! Laitoin alustalle aavistuksen tomusokeria, vanhasta tottumuksesta, vaikka en ole varma, olisiko sitä tarvittu. Tuo massan pehmeys ja nopea kaulittavuus tekee todella vaikutuksen!

Renshawin valkosuklaamuotoilumassan mainostekstissä korostetaan massan pitkää muotoiltavuusaikaa. Pitää paikkansa! Massa säilyttää pitkään pehmeytensä ja on ruusuksi koottunakin vielä taivuteltavissa. Muotoiltavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruusu lerpsahtaisi samalla tavalla kuin perinteiset sokerimassat.

Veikkaan kuitenkin, että pitkä muotoiltavuusaika on yksi kakuntekijöitä jakava elementti. Ruusuja voi toki tehdä monella tavalla ja itse käytän perinteistä lusikkatapaa eli kuivatan muotoiluvälineillä ohennettuja ruusun terälehtiä vähän aikaa lusikan koperalla puolella ennen varsinaiseksi ruusuksi muotoilua. Valkosuklaamassaterälehdet vaativat pitemmän kuivatusajan, ihan niin kuin massapaketissa luvataan, mutta useita ruusuja samanaikaisesti tekevälle odotteluaika ei välttämättä istu. Kuivatusaika tosin unohtuu siinä vaiheessa kun huomaa, miten ohueksi ruusujen terälehtien reunoja on mahdollista muovailla. Eivätkä ruusujen terälehdet todellakaan ratkeile reunoistaan!

Yhden pienen miinuksen....

....kuitenkin löysin: kiinnitysvaiheen limaskainen näppituntuma. Käytän ruusujen kokoamisessa ihan kraanavettä ja siinä vaiheessa, kun alustavasti kuivuneeseen valkosuklaamassaterälehteen sipaisee vettä, tuntuma on aika limainen ja liukas. Terälehtien kiinnittämisessä keskiöön saa olla huolellinen. Lehdet liukuvat helposti paikaltaan ja lomittain asettelussa saa pitää kielen keskellä suuta. Kun lehdet saa kiinnittymään keskiöön, ne kyllä pysyvät paikallaan.

Ja tuo pienen hetken kestävä limaisuustunne kyllä unohtuu taas siinä vaiheessa, kun huomaa, miten kauan ruusun terälehtiä on mahdollista taivutella vielä valmiissakin kukassa.

Toimisiko värjättynä?

Monesti kakkuihin tarvitaan vaaleanpulaisia ja -sinisiä ruusuja. Valkosuklaamassa on nimensä mukaisesti valkosuklaan väristä eli aavistuksen kellertävää. Onko se massan käytön uhka vai mahdollisuus, jää nähtäväksi. Ehkäpä seuraavalla kerralla kokeilen myös massan värjäämistä :)

Kokonaisuutena siis erinomainen tuote!

 

Ihania leipomishetkiä Teille kaikille! Nyt suunnataan ulos nauttimaan talvesta ja auringosta!