Vaniljainen metsävadelmapiirakka (vai ohittaako tarina piirakan takaa itse leipomuksen?)

Tälle päivälle ei ollut mitään suunnitelmia. Niinpä aamukahvit kurpittuamme varasimme kolmen päivän helsinkiloman - myönnetään, "meidän Helsinki" kattaa myös Espoon, sillä suuntaamme ensimmäiseksi Serenaan :) Muita lomakohteita ovat Suomenlinna, Aurinkolahden uimaranta, Ikea, Toys"r"us... tai sitten ihan jotain muuta, eihän sitä tässä vaiheessa voi tietää! Suunnitelmattoman päivän yllättävänä jatkona päädyimme isovanhempien kanssa Anttolan satamaan syömään aivan tajuttoman hyviä voisilmäpullia - niin meheviä ja makuisia, että harvoin tapaa!

Mitenköhän se metsävadelmapiirakka liittyy tähän? Kurkataan hetki eiliseen.

"Äiti, me (meidän poika + Virtasen pojat) sovittiin, että jos me kerätään jomman kumman kotiin kipollinen marjoja, se tekee piirakan ja kutsuu toiset kahville", intoili Tomi.

"Ahaa, vai sellaisia suunnittelitte", tuumasin miettien, että tuskinpa pojat näillä helteille ovat metsään suuntaamassa. "Jos te poimitte marjat, niin minä kyllä paista piirakan", sanoin, ja hymyilin ajatukselle. Emme nimittäin ole vähään aikaan istuneet saman kahvipöydän ääressä, vaikka monta kertaa on mielessä käynyt.

Tänä aamuna sitten kiipesin vartiotorniini eli yläkerran työhuoneeseen ja ryhdyin liiimailemaan mosaiikkipaloja styroxpalloon. Poika lähti fillareineen pihasta ja tyttö suuntasi naapuriin leikkimään, joten hiljaisuus oli korviahuumaavalla tasolla. Vähän Radio Mikkeliä taustalle ja sormet syyhyten työhön käsiksi. Askarrellessa harvemmin joudun turvautumaan kellontuijotteluun, joten en tiedä, kauanko hiljaisuutta kesti. Yhtäkkiä vain huomasin, että avoimen yläkerran ikkunan alla oli kolme poikaa ja he tohisivat innoissaan saadessaan "näyttää äidille jotain". Kipaisin alakertaan ja ovella odotti varsin ihana näky: iloiset pojanvesselit ojentamassa keräämiään metsävadelmia! He olivat todellakin poimineet kipollisen superherkkua ja odottivat vain tietoa siitä, milloin kahvipannu porisee :)

Nyt oli äidin vuoro seistä sanojensa takana!

Huikkasin isännälle, että laitahan viestiä menemään: Metsävadelmapiirakkakaffet tänään meillä klo 18 :) Sehän sopi, joten sitten ei muuta kun piirakkaa väsäämään. Hieman oli hellan ääressä lämmintä, sillä mittari näytti leppoisat 30 astetta ja uuni kuuumeni vieressä kahteensataan asteeseen.

Täytyy kyllä antaa täydet pisteet myös Virtasen perheelle - he saapuivat kahvittelemaan muutaman tunnin varoajalla tietäen, että tarjottava piirakka oli poikien ahkeruuden tulosta. Olivatpa poimijat kertoneet senkin, että piirakkaan oli kätketty yllätysmustikka :)

Vaniljainen metsävadelmapiirakka (uunipellillinen)

4 munaa

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

180 g voita

200 g vaniljarahkaa

n. 250 g metsävadelmia (tai mitä tahansa marjoja)

2 rkl sokeria

Vaahdota munat ja sokeri ja lisää joukkoon toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Sulata voi ja lisää se yhdessä rahkan kanssa taikinaan. Sekoita, mutta vältä turhaa vatkausta. Kaada taikina uunipellille ja levitä se tasaiseksi. Ripottele marjat taikinan päälle. Lisää vielä lopuksi sokeria piirakan päälle.

Paista piirakka 200 asteessa n. 30 min. kauniin ruskeaksi.

Ihania leivontahetkiä! Nautitaan kesästä sekä yllättävistä terassikahveista! Hyvässä seurassa aikakin kuluu kuin iltamissa :)