Vapise, Temptation Island, täältä tulee Kasvihuoneen Kasaajat!

Tavoite, visio, missio ja strategialiipaisin...

Temptation Island on kyllä yksi televisioviihteen helmi. Kohtalaisen vähän aikaan yhdessä olleet pariskunnat lähtevät testaamaan suhteensa kestävyyttä saarelle, jossa A) pariskunnat erotetaan toisistaan ja jossa B) vastakkaista sukupuolta olevat sinkut yrittävät viekoitella toisistaan erotettuja rakastavaisia. Pitkin kevättä yleisö sitten tv-ruutujensa äärellä jännittää, meneekö kettu kännipäissään koloon ja kenen suhde lentää viimeisellä iltanuotiolla romukoppaan.

Hykerryttävän jännittävää. Onneksi meillä on Sammy ja Minna ja kostoseksi.

Palataanpa paratiisisaarelta takaisin kotikompostimullan ääreen. Haluatko sinäkin testata parisuhdettasi, kotioloissa ja vieläpä ilman televisiokameroiden valvovaa silmää? Jos Temppareiden hakuaika meni sivu suun ja huoli suhteen aitoudesta vaivaa, ei hätiä, ratkaisu on lähempänä kuin arvaatkaan. Mene hyvä mies ja osta Tokmannilta kasvihuone, kahdessa laatikossa ja tuhannessa ***päreessä. Aloita kasaaminen sunnuntaina aamupäivällä eli silloin, kun linnut vielä laulaa ja aurinko paistaa. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että ennen iltapäiväkahviaikaa hökkeli on kaatunut kahdesti ja ilmassa on sen verran sakeanaan ärräpäitä, että keskeyttäminen tai nuotion tekeminen on käynyt jo kolmesti mielessä.

Mutta mitä tekee sisukas Ollikainen, isäntämallinen. Hän jatkaa puurtamista. Opettaa ympäristössä hääriville kanssapuutarhureille muutaman voimasanan ja punnertaa eteenpäin. Kokoaa ja purkaa, perkeleen voimalla, ja heittää kuuskulma-avaimensa vattupuskaan. Kiroaa vaapukkapenkin piikit, astuu koiranpaskaan ja kiroaa alimpaan tuonelaan niin katiskan myyjän kuin ohjevihkon tekijänkin, arvattavasti melkolailla luku- ja kirjoitustaidottoman insinöörinplantun. Kahviaika koittaa vasta sitten, kun ikkunaluukku on saatu paikoilleen. Ei ole keittimenroplatusta tänäpänä kuulunut.

Sitten se Ollikainen vasta sisuuntuukin, kahvimasun muristessa. Rasvaa punoittavan kaljunsa lasten aurinkovoiteella, suojakerrointa 50 ja vaihtaa farkut verkkarihousuun. Uskoo vääntövoimaan silloinkin, kun pieni pysähdyksen hetki voisi olla tehokkain. Sättii ruohonleikkurin äänen ja korvassa tinnittävän itikan.

No mitä tekee Ollikaisen akka? Hyräilee ihan piruuttaan vanhaa tsipaletta "Se ei oo mies eikä mikään, jos ei valmistu talo...." ja siinä vaiheessa, kun isännällä alkaa verenpaine nousta ja työn ilo laskea, huomauttaa mukahuolimattomasti kuin pikkulapselle "jospa isin nyt pitäisi vähän rauhoittua". Bensaa liekkeihin, dieselkoneeseen.

Ja siinä vaiheessa, kun rouvan into ruuvitelineenä toimimiseen laskee alle kipurajan, alkaa vaivaluettelointi: selkää kolottaa, jalkapohjissa tuntuu ja silmissä sumenee. Heti sen jälkeen, kun alativaivaavaan luupiikkiin vetoaminen ei tuottanut toivottua sympatiatulosta. Rapatessa roiskuu ja homma jatkuu.

Mutta ollaan myö isännän kanssa melkoinen tiimi. Jos työkoneen karkea ja välillä korviahuumaava käyntiääni jätetään huomiotta, niin valmistuihan tuo pirtti ja vielä ihan kohtuuajassa. Mööpelitkin meni jakoon vain kerran.

Niin. Tässä siis tiivistettynä syy sille, ettei meistä koskaan tule omakotitalorakentajia. Ikean palapelihuonekalut ovat opettaneet, että joillekin koirankoppia laajempi rakentaminen ei vain sovi. Silti haluamme uhmata kohtaloa. Sillä tavalla sopivissa rajoissa. Kappaleiden kasaaminen kun iskee tunteisiin, huonossa asennossa ja hellepäivänä. Mahdollista ulkoruokintakautta varten pihassa on jo miehenmentävä leikkimökki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on kasvihuone pystyssä ja tänään iltapäivällä pääsen Katajakankaan puutarhalle hankkimaan täydennystä seinien sisäpuolelle. Mitähän kaikkea matkaan tarttuukaan, sen aika näyttää.

Tällaista se on, suhteen koettelu, kun yhteistä matkaa on mittarissa rapiat 20 vuotta. Ei ollut kasvihuoneesta liiton horjuttajaksi. Mene ja kokeile ihan ite!

Hyvä alku ja melkoinen puhina. Mutta valmista tuli :)