Visulahdesta löytyikin kesäloman tahti!

"Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti", rallattaa telkkari nurkassa eikä sivusilmällä mainoksia seuraavalle pälkähdä mieleenkään, että kohde sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kotoa. Niinhän se menee, paremmissakin piireissä, että lähelle on pitkä matka ja vastassa on ylittämätön suo.

Toissapäivänä eli männäviikon torstaina kuitenkin kävimme Visulahdessa, äkkiseltään ja yllättäen, sillä ajatus syntyi meille tavanomaiseen tapaan hetken mielijohteesta ja aamupalapöydässä. Isäntä oli jo jättänyt kesälomalaitumet taakseen ja suunnannut työmaalle ja me lasten kanssa hörpyttelimme kahvetta ja lusikoimme aamupalamuroja. Siinä sitten mietimme, josko jollain olisi jotain mukavaa ideaa tälle päivälle. Ja siitä se sitten lähti, annikki tähti ja Visulahtipäivä.

Täytyy kyllä aikuisten oikeasti sanoa (tämähän ei ole mikään maksettu mainos!), että helteisenä elokuun alun päivänä Visulahdesta sai todellakin rahalle vastinetta (sisäänpääsy 25e/hlö). Ei ole nimittäin montaakaan viikkoa siitä, kun kävimme Serenassa pettymässä ja tuo vesipuistopuulaaki on samaa karjaa Visulahden kanssa. Serenakokemuksiamme voit käydä vilkaisemassa täältä.

Sitten ei muuta kun uikkarit kassiin, vesipullot messiin ja pienen punaisen nokka kohti Visulahtea. Notkean liikkeellelähdön ansiosta saavutimme lippuluukun jo avausminuuteilla ja pääsimme samoin tein nauttimaan toisenlaisesta kesäpäivästä. Laitoin isännälle viestiä ja ilmoitin, että emme ehkä ole kotona vielä silloin, kun neljän aikaan tulet kotiin. Tosin mielessäni olin aivan varma, että tämän puiston ihmeet on kyllä jo parissa tunnissa nähty... Kaksi tuntia Dinosauriassa ja tunti Hypedinon sisäleikkipaikassa, jätskit nassuun ja kotiin syömään. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla! 

Ja kuinka tyhmä onkaan se ihminen, joka kirjoittelee omista ennakkoluuloistaan? Olisinhan voinut vain todeta, että "Hyvä kohde, ihan niin kuin arvasinkin".  

Ja kuinkas kävikään: vietimme Dinosauriassa KOKO SEN AUKIOLOAJAN eli klo 11.00-18.45!! Ihan totta, en olisi ikinä uskonut! Viihtymisen salaisuus oli kolmen tekijän yhteissumma: viikinkivene (jossa minäkin uhmasin kuolemaa, peräti kahdesti, kun en kerrasta usko), pieni karting-rata sekä suora keltainen liukumäki. Poika viihtyi paikan päältä löytämänsä kaverin kanssa ajopeleissä ja myö tytöt liukumäessä, joten helpolla pääsin! Vesipuisto ja huvilaitteet samassa paketissa, mahtava idea, sanoo perheenäiti.

Sitä minä kyllä jaksan ihmetellä, miten tuo meidän poika löytää aina ja joka paikasta jonkun humupääkaverin, jonka kanssa touhuta ja tohottaa? Näin kävi Rodoksella, näin on käynyt mm. Seiterän tivolissa ja Tykkimäellä. Tyttäressämme on ollut tänä kesänä havaittavissa samoja piirteitä. Ihailen lasteni avointa luonnetta ja toivon, että tuo piirre säilyy heissä.

Ja niin kuin arvata saattaa, touhutessa tulee nälkä. Ja jano. Jos olisimme olleet viisaita ja varautuneita, olisimme ottaneet omat eväät mukaan ja säästäneet muutaman kolikon. Säästyneillä rahoilla olisimme sitten.....juuri niin. Rahalla saa ja hevosella pääsee, joten valitsimme masuntäytteiksi 12,50e maksaneet hampurilaisateriat. Tai siis kaksi ateriaa ja ranskikset, niistä kyllä riitti jaettavaa. Tömäkästi hinnoitellun hamppariaterian yllätysmomentti oli kuitenkin se, ettei välissä ollutkaan tavallista "lihankaltaisista aineksista" koottua puristepihviä vaan ihan kotikutoisen oloinen jauhelihapihvi. Nälkä siirtyi ja matka jatkui :)

Visulahdessa ilahduin myös alueen rauhallisuudesta. Vaikka altaat tuntuivatkin olevan maksimikäytössä, ei alueella tarvinnut väistellä säännöille välinpitämätöntä remusakkia. Uimavalvojat puuttuivat kanssapolskijoiden toimintaan ja säännöistä muistutettiin kuulutuksella (vaikka en edes huomannut mitään asiaankuulumatonta). Ja tuolla myös kuulutukset kuuluivat, sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Ja mikä parasta, vanhemmat katsoivat omien lastensa perään ja ohjasivat heidän touhujaan. Se on sitä rohkeaa vanhemmuutta ja kasvattajuutta, jota toivoisi näkevän useammin.

Summa summarum: erittäin hyvä päivä! Lapset olisivat halunneet jo seuraavana päivänä tuonne uudelleen, joten sen suurempaa onnistuneen päivän kriteeriä tuskin kaivataan :)

Enhän minä olisi minä, jos en jotain jäisi miettimään....Savonlinnan ja Lappeenrannan jälkeen tuntui aika hassulta, ettei Visulahden sijaintia Saimaan äärellä ja suoraa vesiyhteyttä Mikkelin satamaan ole hyödynnetty millään tavalla. Eikö tuolle välille kannattaisi laittaa risteilyalus? Vesibussi. Turistit Visulahteen ja lounasristeilijät Kulkuriin?

Vielä on kesää jäljellä, joten suunnatkaahan kotikylille ja kesäpäivän viettoon vaikka tuonne Visulahteen!

Ps. Kuvia on tällä kertaa vähän vähänlaisesti, sillä idean syntymisen ja varsinaisen liikkeellelähdön väli oli sen verran hektinen, ettei puhelinta tullut ladattua... :) Ja hyvä niin, turha sitä on asioita liiallisella suunnittelulla pilata.