Voihan pojat, mitkä munat!

Leivonta on asia, jota ei tule ottaa liian vakavasti. Eikä varsinkaan piparinleivontaa. Ja munapipareita.

Etsin Pinterestistä tyttäremme synttäreille jotain uutta piparimallia ja kuinkas ollakaan, munahan se sieltä hyppäsi silmille jotta kolahti. Näin pääsiäisen alla kaikki keltainen kiehtoo niin kuin kiiltävä harakkaa, joten jauhot esille ja hommiin.

Ihan helppo laji munapipareiden valmistaminen ei kuitenkaan ole. Yritin päästä työn touhuun jo viime viikolla, mutta kaikki Mikkelin liikkeet kierrettyäni oli pakko todeta, ettei täältä saa munamuottia. Eräässä paikallisessa liikkeessä poikamyyjä tuli kyllä reippaana kysymään "Miten voin auttaa?", mutta kun kerroin hakevani munamuottia, hän tiesi, ettei heillä sellaista ole. Palvelualttiudesta kyllä pojalle pisteet kotiin, sillä hän osoitti munakelloa ja sanoi, ettei tuosta taida apua olla :) Juu ei, munakello ei tässä hädässä auta :)

Jäljelle jäi kolme vaihtoehtoa: tehdä muna leivinpaperista ja sitten piirustaa muna kerrallaan kaulittuun taikinaan, tilata munamuotti nettikaupasta tai mennä Jyväskylään ostoksille. Valitsimme Jyväskylän: ensin Confetiin ja sieltä Aalto Alvariin, niin saatiin koko perhe tyytyväiseksi :)

Kyllä nyt rouvan kelpaa, munamuotteineen!

Kun välineet on kasassa on aika miettiä, miten munaan päädytään. Pipareiden valmistamisessa käytin jo hyväksi koeteltua fantasiapiparireseptiä :) Ajattelin, että parisenkymmentä munaa riittää, joten tein taikinasta vain kolmasosan (yksi muna ja reilut puoli desiä enemmän jauhoja kuin ihan suoraan kolmella jakamalla).

Entäpä millä keltuaisen mentävä aukko pipariin? Tyllalla :) Niitähän riittää, monen kokoisia, joten siitä vaan sopivin käyttöön ja puoleen munista keltuaisen mentävä aukko:

Entäpä täyte? Kaipasin jotain makeanraikasta, joten lähdin lähikauppaan ostamaan Lemon Curdia. Tulin kotiin Lime Curdin kanssa, mutta tuskinpa tuossa nyt vahinkoa tapahtui. Maistoin Limeä enkä tiedä, miten se Lemonista erosi. Nutella olisi ollut myös hyvä vaihtoehto.

Sitten ei muuta kun Lime Curdia kokonaiselle munalle ja reikämuna päälle. Jos piparit on tarkoitus syödä samoin tein, kannattaa tomusokeri ripotella munille tässä vaiheessa (ei enää keltuaisen laittamisen jälkeen).

Entä mistä keltuainen? Kaapissa sattui olemaan purkillinen "Aurinkoinen"-Pilttiä ja värinsä perusteella se oli kuin tehty tähän tarkoitukseen. Hieman liian juoksevaa, kyllä, joten laitoin purkillisen Pilttiä kattilaan, puolisen desiä hillosokeria perään ja annoin porista hiljalleen noin 10 minuuttia. Jäähtynyt hillo pieneen muovipussiin ja pursottamalla muniin keltuaiset. 

No, tuliko näistä munista pipareita meidän tyttären synttäreille? Ei tullut :) Mutta hauska kokeilu joka tapauksessa ja saattaa olla, että näille on käyttöä vaikka pääsiäispöydässä!

Iloisia leipomishetkiä kaikille!