Ensimmäinen tekemäni hääkampaus = Paniikki

Serkkuni pyysi minua tekemään itsellään hääkampauksen. Mitä? Hääkampaus? Minä? Niin siis minähän en todellakaan ole kampaaja enkä päivääkään ole alaa opiskellut. Toki tykkään hiuksista jotain näperrellä, paino sanalla näperrellä, mutta että hääkampaus.

Jottei tämä mitenkään liian helpoksi olisi käynyt, niin serkkunihan asuu USA:ssa ja häät pidettiin kesällä Ruotsissa. Harjoituskampausten teko mahdollisuuksia ei siis pahemmin ollut. Toukokuussa olin lomailemassa serkkuni luona, jolloin pari kertaa kampaus tehtiin, mutta ei halutulla lopputuloksella. Minä olin aikaisemmin tehnyt enimmäkseen vain sileitä, siistejä hyvinkin klassisia kampauksia ja morsian toivoi nyt ”löysää suttura nutturaa”.

Löysä suttura nuttura niskaan, kasvoja kehystämään hiuksia auki, päältä kunnolla tupeerattu (ei saa mennä liian siististi päätä myöten), korvat ei saa näkyä ja kun illalla hiukset aukaistaisiin asua vaihdettaessa niin niille ei tarvitsisi sitten tehdä mitään = PANIIKKI!!!

Hotellihuoneessa kahden naisen voimin kiharsimme serkkuni hiukset paksulla kiharrinpuikolla. Morsiamen meikkaus välillä ja, kun kirkkoon lähtöön oli aikaa noin 30 minuuttia aloin tehdä nutturaa aivan hullun stressaantuneena. Valmista oli tultava kerta heitolla, aikaa ei olisi tehdä hommaa monta kertaa. Ja valmista tuli ja aikaakin jäi vielä.

Nutturasta tuli sellainen, kun morsian oli toivonutkin ja vieraat kehuivat sitä kovasti eivätkä tienneet ettei se ollut ammattilaisen tekemä, niin enköhän onnistunut  ihan hyvin. Morsian luotti taitoihini enemmän kuin minä itse, tack Johanna <3

 

Itselleni tein klassisen nutturan ylös sulkakoristeella. Vieraita oli pyydetty pukeutumaan tummiin vaatteisiin ja illallisen jälkeen siirryimme ”salakapakkaan”, jossa vieraat saivat sonnustautua asianmukaisin asustein, joten musta sulkakoruni sopi teemaan täydellisesti.

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Raisa