Kurakelit ja kultainen, koiranomistajan ihanuutta syksyisin!

Kurakelit, noutaja, vesilätäkkö... Mitä siitä seuraa?

No tietenkin iloisesti KAIKISSA kuralammikoissa rypevä kultainennoutaja. 
On niitä hienohelmakoiria jotka kiertävät kaikki lammikot,  eivätkä näytä nenäänsäkkään ulkona jos sataa vettä. Ja sitten on niitä rapa-ripoja, jotka rakastavat vettä ylikaiken ja ottavat ilon irti jokaisesta lammikosta. Meillä asuu just sellainen vesipeto, jota ei raparallien jälkeen harmita edes suihkussa. Popi yrittää nimittäin aamuisinkin tunkea väkisin kylppäriin kun olen menossa suihkuun, jos jossain on vettä on Popi siellä. 

Meidän entinen labradorinnoutaja oli kova uimaan mutta ei ollut kyllä mitään tähän verrattuna. Mökillä kun avaa auton takakontin kerkeää harvoin laskea kymmeneen kun koira on jo Saimaassa uimassa.

 

Popi on kasvanut kovasti ja alkaakin näyttää oikein mukavalta nuorelta koiralta. Meillä on mennyt hyvin ja Popi valloittanut meidän perheen lisäksi monen muunkin sydämen.  Uutta opitaan ja treenataan koko ajan lisää. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän ihanaan "pikku" koiraan! Sainhan samalla torkkuajastimen herätyskelloon... Popi nukkuu kiltisti siihen asti kun kello soi aamulla, mutta kovin pitkään ei tartte sängyssä kellon soiton jälkeen makoilla, kun alkaa vinkuminen aina siihen asti kunnes nouset ylös.

Ja mitä syömiseen tulee niin tälle kaverille kelpaa kaikki. Oli sitten kyse herkullisista hirven luista tai omenapuusta hyppimällä varastetuista omenoista. 

Ehkä hiukan syyllinen ilme omenavarkaalla...

 


Mukavaa syksyä! 

Heidi ja Popi
 

P.S. Popin aiemmat jutut löydät tästä 
Onni on oma kultainen ja Kun blondi tuli taloon...