Idättäminenkin voi olla välineurheilua

Huomasin Ruohonjuuren verkkokaupassa jännän idätysastian, jossa on 3 kerrosta. Tämä säästää tilaa meidän niin kovin pienessä keittiössä. Toki idätys onnistuu myös tavallisessa astiassa ja olen niin tehnytkin, mutta olen välineurheilija. Tykkään kokeilla tälläisiä uusia vempaimia, se piristää elämää. 

Ostin myös parsakaalin ja sinimailasen luomusiemeniä kokeiluun. Mukana tuli pieni paketti siemeniä, mutta pussin kyljessä ei lue mitä se sisältää. Mysteerisiemeniä, mikäs sen mukavampaa. Ne näyttävät samalta kuin nuo sinimailasen (alfalfa) siemenet, lienevät niitä.

Nyt ensin pitää laittaa siemenet veteen likoamaan, ennen kuin pääsen kokeilemaan astiaa käytännössä. Kirjoitan tätä nyt vähän päiväkirjan muotoon, laitan kuvia ja tekstiä sitä mukaa, kun projekti etenee.

Illalla noin 6 h liotuksen jälkeen laitoin siemenet astioihin. Seuraavana päivänä jo näkyi pieniä hännänpäitä! Itäminen tapahtuu kyllä hämmästyttävän nopeasti.

Laitoin samana iltana (perjantaina) siemenet noin 6 tunnin liotuksen jälkeen astioihinsa ja huomasin, että ensi kerralla ei tarvitse laittaa niin paljon niitä likoamaan. Nyt niitä tuli aika reiluhko määrä, toivottavasti ei liikaa. Isompia siemeniä pitää liottaa kauemmin, pienille riittää vähempikin, näin ainakin annoin itselleni ymmärtää. Itäminen tapahtuu todella nopeasti, seuraavana päivänä jo alkoi nähdä pienen pieniä vaaleita häntiä siemenissä.

Alla kuvat sunnuntai-aamun ja maanantai-aamun itämisestä. Ikävä kyllä parsakaalin iduissa näkyi valkeaa karvaa eli ne taitaa olla menetetty homeelle. Sinimailasen siemenille näin ei käynyt, onko kellään hyviä neuvoja miten voisin tämän välttää tulevaisuudessa? Huuhtelin niitä samalla tavalla ja yhtä paljon.

Kuten kuvasta näkyy, tuo valkea lienee hometta?

Astiat on hyvin suunniteltu. Reiät eivät ole liian suuria, joten pienen pienetkään siemenet eivät tipahda väliköstä pois, mutta vesi silti valuu pois. Kantta siinä ei ole, mutta en edes tiedä tarvitaanko sellaista.