Mihin tarvitsemme sitä, että hommat onnistuvat?

Kukkia

Facebook tarjosi minulle hyvän artikkelin Hidasta Elämää sivustolta: Anna Taipaleen On Ok mokata, hajota, romahtaa -ja nousta.

Yksi lause artikkelista jäi mieleen erittäin elävästi: Mihin tarvitsemme sitä, että hommat onnistuvat? Mikä siinä on niin tärkeää?

Ehkä ihmiset pelkäävät "kasvojen menettämistä"? Minulla on vain muutama ihminen elämässäni joiden silmissä en haluaisi olla oikeasti luuseri tai epäonnistuja. Nämä ihmiset eivät tietenkään syyllistäisi tai mollaisi minua, jos floppaisin, joten siinäkään suhteessa ei tarvitsisi olla siitä huolissaan. Ja jos he teilaisivatkin minut, niin ehkä he eivät ole silloin sellaisia läheisiä joiden kanssa haluan olla, koska ihmisarvo ei ole suorittamisesta kiinni. Ja kuka määrittelee milloin olet epäonnistuja ja luuseri? Kenellä on se valta tuomita toinen?

Ihmiset jotka vaalivat ulkokultaista elämää, eivät ole minunlaisia ihmisiä muutenkaan, joten miksi edes ahdistua moisesta? Kyllä tämä ihmisen elämä on monimutkaista ja outoa.

Onhan se tietysti kivaa, jos hommat onnistuvat mutta harvalla niin tapahtuu. Yleisempää on, että hommat todellakaan eivät mene niinkuin haluaisi. Yleensä sontaa lentää tuulettimen lapoihin sellaisella voimalla, että saa pyyhkiä niitä kikkareita hiuksista viikkotolkulla.  

Seuraavan kerran, kun hommat eivät ota sujuakseen, mieti mitä sen jälkeen tapahtuu? Jos et ole aivokirurgi tai astronautti, niin luultavasti ei kovinkaan paljoa. Kukaan ei sitä muista viiden vuoden päästä ja useimmiten ihmiset eivät edes ajattele muita. He ajattelevat itseään, omia juttujaan ja elämäänsä. Kuinka usein sinä mietit, että kuinka se naapurin Pekka nyt teki sitä ja tätä. Minä en ainakaan ajattele. 

Jos sovittaisiin niin, että jätetään se arvostelu vähemmälle ja ollaan ihmisiksi.