Pahoinvointia uutisista

Pitää joko lopettaa facebookissa oleilu tai lopettaa kaikkien uutiskanavien tykkäily. Tänäkin aamuna ensimmäisiä otsikoita, joita luin facebookin newsfeedistä olivat: "Nuori nainen raiskattiin lähellä asemaa Espoossa", "Perhe järkyttyi Hyrre kissan kohtalosta - koirat jahtasivat, naapuri ampui ja kehuskeli teolla somessa" ja "Järkyttävä video leviää netissä: Golfaaja lyö mailalla pään irti valkoposkihanhelta".  

En tiedä mitä sanoa. Ihmiset ovat hirveitä ja julmia. Jos nyt tänne tulisi joukolla alieneita jotka vallottaisivat maapallon, suurin osa ihmisistä ansaitsisi kaiken sen kurjuuden ja kaltoin kohtelun, jonka se toisi.

Suurin osa taas ei ansaitsisi. Tiedän paljon ihania ja välittäviä ihmisiä, jotka eivät koskaan haluaisi toiselle olennolle pahaa. Se ettei ammu naapurin kissaa, pitäisi olla kyllä ihan perusjuttu ihmisenä olemisena. 

Kello on juuri nyt 7.34 tätä kirjoittessani. Kello ei ole edes vielä kahdeksaa ja jo nyt olen surullinen ihmiskunnan kohtalosta ja mietin, milloinkohan ihmiskunta pääsisi eroon näistä viallisista idiooteista. Koska jotain heissä on vikaa, että raiskaa toisen ihmisen ja näin varastaa häneltä uskon ihmisyyteen ja tulevaisuuteen.

Blogini taitaa olla vähän masentava, anteeksi siitä. Pitää kai pitää nämä ihmiskunta on tuhoontuomittu-kirjoitukseni pöytälaatikossa. Pitäisi kirjoittaa jostain keveästä, viihdyttävästä ja vaaleanpunaisesta. Omalta osaltani täytyy kyllä sanoa, että olen hiukan liian herkkä tähän maailmaan. Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo saa minut oikeasti vihaiseksi ja surulliseksi. Heikompia tallotaan maahan surutta ja mistään ei enää välitetä. 

Onneksi alkuviikosta yksi ihminen palautti osan uskostani ihmisyyteen. Juttelin tämän ihmisen kanssa vain parin tunnin verran ja hän kohtasi minut todellisena ihmisenä. Istuimme siinä juttelemassa, kaksi sielua ja naista tukemassa toisiaan. Ei ennakko-odotuksia toisesta tai vaatimuksia. Todella hieno kokemus, sanoisin.

Sovitaanko niin, että yritettäisiin omalta osaltamme tehdä maailmasta parempi paikka. Voimme ainoastaan kontrolloida mitä itse teemme, mutta jos jokainen tekisi niin, ei tarvitsisi lukea näitä surullisia uutisia joka päivä.