Yksi on joukosta poissa

Vähän yli viikko sitten perhettämme kohtasi suuri suru, kun kissamme kuoli. Pulla oli jo 16-vuotta vanha, joten en yllättynyt että tämä päivä koitti näinkin pian. Ei se silti helppoa ole, lapsille se oli erityisen vaikeaa. 

Kissamme
Hyvästi rakas kissamme.

Enää ei ole kissan ruokakuppia keittiön nurkassa tai kissanhiekkalaatikkoa vessassa. Koti tuntuu tyhjältä ja monta kertaa olen odottanut, että kissa tulisi tervehtimään kun tulemme kotiin. 16 vuotta on pitkä aika jakaa toisen olennon kanssa. Kissani näki kun menin naimisiin ja hankin lapsia, minulla oli se melkein puolet elämästäni. Kodista toiseen se muutti mukanani, eikä koskaan valittanut. 

Kissamme.
Pulla sai vielä viimeiset silitykset kaikilta ennen pois menoaan.

Kissat eivät todellakaan ole epäsosiaalisia, se joka semmoista väittää on väärässä. Aamupissallekin kissa änkesi aina samaan aikaan kun isäntäväki. Aina kun keittiössä jotain leikkuulaudalla leikkasin, kaverin sai heti kissasta, joka odotti jotain herkkupaloja tippuvaksi pöydästä. Kesäisin kun isäntä grillasi, kissa pyöri jaloksissa.

Vaikka kaipaamme kissaamme kovasti, en tiedä parempaa tapaa lähteä, kuin korkeaan ikään kotona rakkaiden ihmisten ympäröimänä.