Lautapelaaja - The Mind

Tätä on vaikea pukea sanoiksi. Se pitää kokea.

Ensin ajattelin aloittaa jostakin peruspelistä, mutta tämähän on nyt kaikkien huulilla, joten pakko tähän hypeen on päästä mukaan.

Mieti yksinkertaisin peli, jonka tiedät. Riisu sen perusteet aivan ilkosilleen ja jätä vain runko jäljelle. Ja yksinkertaista vielä sekin. Jostain sieltä löytyy The Mind. Jotkut sanovat ettei tämän ole peli ollenkaan, mutta allekirjoittaneen on tässä kohtaa pakko olla eri mieltä. Tämä on peli. Ei vain välttämättä siinä samassa kaavassa, johon on yleensä totuttu. Voisi ehkä jopa sanoa tämän olevan peli mitä suuremmissa määrin. Mielien peli.

The Mindin perusajatus on erittäin yksinkertainen. Pelaajat lätkivät joukkueena numerokortteja 1 - 100 nousevassa järjestyksessä pöytään. Jokaisen tason (pelikierros) alussa jaetaan jokaiselle pelaajalle tasoa vastaava määrä kortteja käteen. Eli tasolla 1 jaetaan yksi kortti jokaiselle, tasolla 2 kaksi korttia jne. Pelaajilla ei ole tiettyä järjestystä. Se, joka haluaa pelata kortin pöytään, tekee niin. Uuden tason saavuttaa, kun joukkue pelaa kaikki heidän käsissään olevat kortit nousevassa järjestyksessä pöytään. Ja pelin voittaa, kun viimeinen taso on suoritettu. Yksinkertaista. Eikö?

Kuvassa oikealla tasokortit, elämät sekä heittotähti. Jälkimmäinen toimii pelin ainoana oljenkortena, antaen heittää pienimmän kortin kädestä pois

Niin luulisi. Mutta tässä tulee The Mindin juju ja nerokkuus. Tämä kaikki pitää tehdä kommunikoimatta pelitovereille millään tavalla. Ei puhetta. Ei ennalta sovittuja merkkejä. Vain intensiivistä silmiin tuijotusta ja värisevien nenänpielien bongaamista.

Kun kortit on tason alussa jaettu, katsoo jokainen omansa. Ollessaan valmis pelaaja asettaa toisen kätensä pöydälle kämmen alaspäin. Tämä on merkki siitä, että hän on valmis aloittamaan pelin. Peli alkaa, kun kaikki pelaajat ovat asettaneet kämmenensä pöytään, rauhoittuneet ja synkanneet mielensä. Ja huomatkaa! Tämä synkkaaminen on tärkeää. Se ei välttämättä tapahdu ensimmäisellä yrittämällä, mutta pikkuhiljaa ja lähes huomaamatta se valuu kuvioon mukaan, kuin pihka hyönteisen päälle.

Tämä ei ole oikea tyyli! Tarkoitus on arvata (tietää) kaverin seuraava kortti
Tämä on oikea näkymä. Tässä kohtaa peli on jo tasolla 5. Kuka lyö ensin? Korttia...

Nyt joku siellä takarivissä huutaa, että eihän tuo voi toimia kuin tuurilla. Lyödä nyt korttia pöytään numerojärjestyksessä useamman kierroksen ajan ja vielä onnistua siinä. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että kortteja on välillä 1 - 100. Mutta se toimii. Se oikeasti toimii. Ja mitä kauemmin pelaat ja luotaat pelikaverisi mieltä, sitä paremmin onnistut löytäessänne harmonian. Ja tässä tulee myös mielenkiintoinen huomio; olen pelannut tätä peliä kaksin-, kolmin-, nelin- ja jopa viisinpelinä (pienellä sääntömuutoksella, sillä peli on tarkoitettu 2 - 4 pelaajalle) ja kun pöytään istuu uusi pelaaja, katoaa tuo soljuva peli hetkeksi. Uusi tulokas saattaa häiritä, jo herkästi rakentunutta sielujen yhteyttä siinä määrin, että kestää tovi päästä takaisin jaloilleen tilanteessa. The Mind ei ole täysin armoton ja sallii virheitä pelaajamäärän mukaisesti, mutta ei loputtomiin. Samoin oljenkorret on rajattu pienimmän kortin satunnaiseen pois heittämiseen kädestä, sekä pelin rauhoittamiseen SEIS komennolla.

Kortit on selkeästi numeroitu keskellä ja kulmissa. Et voi erehtyä!

Onnistuessaan tämä peli aiheuttaa tunteen, jota ei koe yleensä missään muussa pelissä. Kun onnistut lyömään pöytään 9 tai 10 korttia kädestäsi täysin saumattomasti, on onnistumisen riemu jotain aivan niin erityisen hykerryttävää, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Ainakin itse olen nauranut mielessäni ja välillä ääneenkin, sekä heittänyt yläfemmaa jokaisen onnistuneen kortin jälkeen. Varsinkin silloin, kun pelaatte porukan kanssa peräkkäisiä numeroita pöytään ilman virheen virhettä. Kuulostaako yhtään järkevältä? Kuten sanoin, tätä on vaikea pukea sanoiksi. Se pitää kokea.

The Mind ei ole nopeuspeli ja aina voi huutaa SEIS!

Miinukset on pakko kohdentaa pelin komponentteihin. Kortit ovat laadukkaan tuntuiset, mutta miksi ihmeessä nämä on pitänyt tehdä mustilla reunoilla? Kulumaa kortteihin tulee lähes välittömästi, kun pakka sekoitetaan koko ajan. Korttisuojilla tämäkin on tietysti vältettävissä. Samoin peli on teemoitettu hiukan oudosti. Hämäräksi jää kannessa, tasokorteissa ja elämissä näkyvä jänishahmo, samoin kun heittotähti, jolla poistetaan pienin kortti kädestä. Mutta nämä ovatkin sitten pelin ainoat epäkohdat, jotka eivät häiritse varsinaista peliä ollenkaan. 

Sen verran huippu peli on kyseessä, että The Mind on päätynyt tämän vuoden Spiel des Jahres (vuoden peli) ehdokkaaksi ja suosio on kova. Pahaksi onneksi pitää todeta, että ainakin tämän kirjoitushetkellä The Mind pelin saatavuus kotimaassa on heikko. Peliä saattaa löytyä Englannin ja Saksan Amazoneista, sekä joistain saksalaisista pelikaupoista (esim. Milan Spiele), mutta muilla tahoilla taidetaan odottaa täydennystä, joka saapuu ilmeisesti heinäkuun lopulla.

P.S. Lähes jokaisessa peliporukassa, jossa tähän mennessä olen ollut mukana, on The Mind kiinnostanut niin kovin, että niitä on päätynyt välittömästi tilaukseen. Edellisen session jälkeen jopa kaksin kappalein.

Pääsetkö sinä tasolle 12? Ja sen yli?