Lautapelaamaan 2018

Iello, iello! Tässä lyhyt katsaus reilun viikon takaiseen Lautapelaamaan -tapahtumaan. Ehdin kolmipäiväiseen tapahtumaan sen toisena päivänä aistimaan tunnelmaa, kyttäämään messutarjouksia ja tietysti pelaamaan loistavia pelejä.

Lautapelaamaan on Suomen suurin pelkästään lautapeleihin keskittyvä tapahtuma. Tapahtuma järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla ja tapahtuman järjestäjänä toimi Suomen lautapeliseura ry. Heidän toimestaan paikalle oli raahattu yli 1000 pelin pelikirjasto. Sieltä löytyi niin klassikkot, kuin kauden uutuuspelitkin. Tapahtuma oli ikärajaton ja maksuton. Maksuton, ellet tietysti eksynyt jollekin myyntipöydistä, joiden läheisyydessä oli erittäin suuri vaara vapautua vapaaehtoisesti varoistaan, kuten sain itsekin huomata heti kättelyssä.

Tapahtuma järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla

Ensimmäinen sali oli saapuessamme lähes täyteen pakattuna ja siellä vaanivat myös sponsoreiden myyntipöydät. Emme olleet päässeet edes muutamaa kymmentä metriä toisen salin suuntaan, kun tuo mainitsemani ansa laukesi ja olin muutamaa euroa köyhempi, mutta varmasti onnellisempi. Ei voi mitään, kun on halpaa niin keräilijä ei voi kieltäytyä.

Lautapelit.fi oli yksi tapahtuman pääsponsoreista ja heillä oli nörttiloukku asianmukaisesti viritettynä. Täällä minäkin lankesin

Seuraavakin sali oli lähes täyteen ammuttu, mutta onneksi muutama vapaa paikka löytyi. Tämä tapahtuma on selkeässä kasvussa ja voin vain ihmetellä mihin nämä kaikki pelaajat mahtuvat tulevina vuosina. Pelaamaan olisi ollut mahdollista jäädä vielä virallisen tapahtuma-ajan päätyttyäkin ja ilmeisesti monet näin tekivät.

Tapahtuma kesti kahtena ensimmäisenä päivänä jopa ilta kymmeneen saakka, ja tuonkin jälkeen oli mahdollisuus jäädä paikalle pelaamaan

Tunkeutuessamme syvemmälle tapahtumatilaan saavutimme vihdoin se pyhimmän, eli Lautapeliseuran lainauspisteen. Täältä löytyi siis yli 1000 peliä pelattavaksi, mutta koska olimme tulleet paikalle vain muutamaksi tunniksi ehtisimme luultavasti kokeilemaan vain muutamaa. Tai ollaanpa realistisia, ehkä yhtä. Edellisvuoden tapahtumasta mitään oppimattomana ensimmäisenä kouraan tarttui tietysti joku suuri tuntemattomuus. Näin kahden Lautapelaamaan -tapahtuman kouliintuneena veteraanina, voin jo hyvin neuvoa ettei kannata ottaa hyllystä mitään uppo uutta kokeiluun, sillä pelkästään sääntöjen opetteluun menee puolipäivää. Tämä siis, jos olet tullut paikalle pariksi tunniksi. Kuten me. Jos viivyt kolme päivää ja pidät sääntöjen lukemisesta (kukapa ei pitäisi!), se on varmaan okei. 

Lautapeliseuran laaja pelikirjasto kaikessa komeudessaan. Pelin sai lainaan jättämällä tiskille pantin, esim. ajokortin.

Pöytäämme eksyi Race for the Galaxy. Alun perin reilu kymmenen vuotta sitten julkaistu, ja kai jo jonkinlaiseksi klassikoksi ehtinyt strateginen korttipeli. Ei nyt meille täysin tuntematon, mutta täysin pelaamaton. Ensi silmäys kortteihin ja yritin ymmärtää niihin merkittyjä symboleja edes jollain tavalla, mutta kuunnellessani sääntöjä alkoi epätoivo jo hiipiä mieleen. Tästä ei tulisi juurikaan mitään. Onneksi paikalle sattui myötämielinen toveri pelaaja, joka jaksoi selventää meille mutkikkaita sääntöjä ja hänen opastuksellaan saimme pelin edes jollain tavalla alkuun. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei tämä peli kiinnostanut oikeastaan lainkaan, joten ei muuta kuin peli vaihtoon.

Race for the Galaxy. Tarkoituksena rakentaa omaa pikku galaksia planeettoine ja hyödykkeineen. Kun 12 korttia on omalla pelialueella, lasketaan pisteet. Pienimmän pistemäärän saanut tiskaa

Onneksi hyllyssä oli vapaana suht helppo King of Tokyo. Tätä oli ainakin pelattu jo aikaisemmin, joten säännöt oli paremmin hanskassa. Pelissä jokainen pelaaja valitsee itselleen hirviöhahmon ja pyrkii Tokion valtiaaksi. Valittavana oli mm. hirmulisko, jättirobotti, cyberpupu ja ainakin yksi vihainen yksisarvinen. Tämä on yatzyn kaltaista noppaheittelyä muutamalla strategisella kortilla höystettynä. Se joka ensimmäisenä saa 20 pistettä tai kurmottaa vastustajat olemattomiin, voittaa kuninkuuden. Peli muuttui nopeasti pieneksi turnaukseksi, joka oli ensin paras kolmesta, mutta hetken päästä jo paras viidestä. Joskus peli vie mukanaan, tai kilpailuvietti, tai molemmat.

Tässä vastustajan lisko häärii Tokiossa kruunun perässä ja minä yritän epätoivoisesti savustaa liskoa ulos kaupungista. Tämä on toimii kaksinpelinä, mutta ei ole välttämättä silloin parhaimmillaan
Tällä kertaa olin Robotti-Ruttunen

Lautapelaamaan -tapahtuman yhteydessä toimii myös ns. ketjuvaihto sekä huutokauppa. Ketjuvaihdossa on mahdollisuus vaihtaa itselleen työttömiä tai vähemmän kiinnostavia pelejä omasta kokoelmasta potentiaalisesti parempiin. Ketjuvaihto tapahtuu verkossa ennen varsinaista tapahtumaa. Siihen osallistuvat listaavat vaihdettavat pelinsä muiden saataville suoralla vaihtokaupalla ja merkkaavat vastaavasti listasta haluamansa muiden ilmoittamista. Ja huutokauppa on juuri sitä miltä se kuulostaa.

Ketjuvaihdon ja huutokaupan noutopiste

Ikärajattomana ja maksuttomana tapahtumana Lautapelaamaan on kyllä vallan hauska ja loistava kokonaisuus. Tänne voi saapua yksin, kaksin tai vaikka koko perheen voimin, ja välillä voi piipahtaa muuallakin, sillä aikaa kolmipäiväisessä tapahtumassa on riittämiin. Peliseuraa pystyi pyytämään mukaan pöydälle asetettavilla värikkäillä standeilla, joten yksin ei varmasti tarvitse jäädä. Ilmapiiri on kaikin puolin ystävällinen ja vastaanottavainen, ja apua pelaamiseen ja sääntöihinkin varmasti halutessa löytyy, kuten mekin saimme todeta. Toivotaan että tämä järjestetään myös ensi syksynä, jotta mahdollisimman moni uusikin pelaaja pääsisi tutustumaan Lautapelaamaan -tapahtumaan.