Takamatka - Madeira

Tunkeuduin värikkään ihmisjoukon läpi kohti baaritiskiä. Henkilökunta ei minua kiireeltään ehtinyt huomata. Tiskiin nojaava neito viereesäni oli pukeutunut viekoittelevaan hoitajan asuun. Hän kysyi minulta jotakin. En kuullut häntä baarin mekastuksen yli, joten pyysin häntä toistamaan. Kahdesti.

'Oletko OK?' sain vihdoin selvää kysymyksestä.

'Kyllä, olen OK.' vastasin hymyillen.

Vilkaisin vasemman olkani yli ja näin piraatin tuijottavan minua kiilto silmissään, vain senttien päässä. Jossain takanani Kleopatra saalisti toveriani...

Wikipedia, kuten varmasti moni virallinen tiedelähdekin, kertoo Madeiran olevan Portugalille kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Pohjois-Atlantilla. Olin kuullut paljon kehuja sen luonnosta ja jylhistä maisemista, lukuisista aktiviteeteista, levadoista, mukavista ihmisistä ja ponchasta. Saavuimme saarelle helmikuussa, joka on hiukan sesongin ulkopuolella, mutta sääoloista ja lämpötilasta johtuen, voi Madeiralle matkustaa ympäri vuoden. Lisäksi helmikuussa oli yksi Madeiran lukuisista karnevaaleista ja ne ehtisivät alkaa juuri ennen kuin poistuisimme paikalta.

Normaalistihan en kyttää paikkoja valmiiksi, vaan haluan kokea löytämisen riemun, mutta tällä(kin) kertaa matkanjohtajamme oli valmistaunut hyvin. En lopulta voi kieltää tällaisen esityön hyödyllisyyttä, sillä viikko on missä tahansa kohteessa lyhyt aika, ja haluat kuitenkin nähdä siinä ajassa aivan kaiken mahdollisen.

Lentomatka kohteeseen on lyhyt. Helsingistä suora lento Funchaliin kestää noin 6 tuntia, eli vallan siedettävä. Bussimatka lentokentältä pääkaupunkiin on myös lyhyt. Meidän majapaikkamme sijaitsi keskustan länsipuolella, Lidon alueella. Tuohon aikaan vuodesta olimme varmasti ainoat alle eläkeikäiset hotellissamme. Vanhusten määrä saarella on muutenkin hämmästyttävää, ottaen huomioon saaren kovat korkeuserot. Luulisi terveysasemilla olevan jonoa lonkkapotilaiden kanssa. Toisaalta Madeiran ilmasto on suotuisa ympärivuotisesti, ja se on suuri houkutin, kun muualla vedetään toppatakkia niskaan.

Kasvitieteellinen

Kuten mainitsin, on viikon aika lyhyt tällaisessa kohteessa, joten päätimme valikoida nähtäväksi muutamat pääkohteet Funchalista. Ensimmäisenä suuntasimme kasvitieteelliseen puutarhaan, sillä Madeira on suotuisa kasvualusta ilmastoltaan monille sellaisille kasveille, joita ei muuten näillä leveysasteilla tavata. Mainittakoon nyt vaikka esim. sokeriruoko ja banaani, joita löytyi joka kulmalta.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Funchalin keskustan yläpuolella ja sinne pääsee niin bussilla kuin köysiradallakin. Pahaksi onneksemme jälkimmäinen oli vierailupäivänä remontissa ja jouduimme turvautumaan ensimmäiseen.

Kasvitieteellinen puutarha

 Kasvitieteelliinen puutarha on ehkä kaikkein tunnetuin saaren puistoista. Paikallisia ja eksoottisia kasveja on pari tuhatta, joten tutkittavaa riittää varmasti. On palmuja, kaktuksia, kaikenmaailman kukkia ja löytyypä puiston huipulta myös Lovers Cave, joka oli pullollaan kahdeksan jalkaisia rakastajia. Mutta ehkä kuitenkin hauskinta oli tuo matka tähän puistoon. Suosittelen linja-autoilua ennen kaikkea. Tännehän tosin pääsee sillä epäkuntoisella köysiradallakin.

Muokataan... ja muokataan Kurnu Kurnu, Loikka ja yksi kaveri Palmulaakso Hämyriheikkit olivat pesineet kaktuksiin Näkymä kaupunkiin oli huikea

Kaupungilla 

Hotelliltamme oli alamäkeä koko matkan keskustaan, joten parin kilsan kävely sinne onnistui leikiten. Mutta taksilla kotiin! Kuka hullu jaksaa kävellä?

Karnevaalien alla oli porukkaa liikenteessä

Keskustasta löytyi kaikki mukavuudet muotiliikkeineen ja ostoskeskuksineen. Aivan valtavasti ei tullut näissä vierailtua, sillä löytyyhän tuollaisia kotikulmiltakin. Vanhakaupunki oli hauska kapeine kujineen. Hyviä ruokapaikkoja ja pubeja vieri vieressä. 

Jengi valmistautui karnevaaleihin pitkin viikkoa. Kirkko Linnake vartio, mutta se ei estänyt merirosvoja ryöväämästä paikkaa, tai saksalaista U-venettä pommittamasta kaupunkia. Linnakkeen kapeat käytävät. Näkymää matkalla keskustaan. Luulin löytäväni täältä Tony Sopranon, mutta ilmeisesti paikka oli jo lopettanut toimintansa.

Vanhankaupungin maalatut ovet olivat komiaa katsottavaa. Ja tässä siis vain muutama. Jos haluat nähdä enemmän, kannattaa varata jo lippu paikan päälle!

Safkoista itselle jäi erityisesti mieleen loistava kiven päällä kypsyvä pihvin lämiskä läheisessä ravintolassa, sekä paikallinen lihaleipä prego. Prego on varmaankin parasta mitä leivästä on keksitty, sisältää pihviä, juustoa, paistettua munaa jne. Pihvi ei ollut halpa, mutta tuon lihaleivän särpi kitusiinsa muutamalla eurolla. Ja näitähän saattoi mennä useita päivässä oluen kera. Ja sitten on tietysti tuo kuuluisa poncha. Paikallinen väkijuoma, joka valmistetaan aguardentesta (sokeriruokoviina), hunajasta ja sitruunamehusta (myös muita hedelmämehuja käytetään). Kaupasta ostettu maistui hiukan esanssille. Kuppiloiden omavalmistama muistutti enemmän näöltään kiljua, mutta ei onneksi maistunut siltä, ja siinä tuntui olevan useammin potkua. Suosittelen!

Hotellin kulmilla oli loistava ravintola. Siellä tarjoiltiin tällaista überpihviä.
Tässä prego paikallisessa ostoskeskuksessa nautittuna. Ja tässä, ei niinkään prego, vaan jonkinlainen pekonileipä markkinakojusta.

Jeeppisafari

Käyskennellessämme eräänä päivänä päämäärättömästi rantaa kohden, satuimme ohittamaan yhden lukuisista elämyspalveluja tarjoavista yrityksistä. Miksi päädyimme liikkeeseen ja myös varaamaan itsellemme elämyksen jeeppisafarin muodossa? Syy oli selkeästi tuon ovelan suomalaisen myyjän. Hän onnistui vakuuttamaan meidät paremmin kuin kukaan aikaisemmista sisäänheittäjistä, käyttäen ovelaa "se-on-yksi-hienoimmista-kokemuksista-mutta-te-päätätte" -taktiikkaa. Piru vieköön! Ja pari päivää myöhemmin löysimme itsemme Nissanin penkiltä...

Vanha kunnon patrulli kiipesi meidät vuorelle ja alas
Näkymä Cabo Girãonilta, Euroopan korkeimmalta kalliolta. Korkeus tuollaiset 580m.

 

Tuolla niemellä majaili kuskin mukaan itse Winston Churchill vieraillessaan saarella. Tämä oli paikallinen ajotie ja joidenkin pihatie. Vasemmalla reilu pudotus, enkä edes huijaa. Hämähäkkien ympäröimien kaktusten keskellä mietin pakotietä... Jossain vaiheessa matkaa huomasimme olevamme vallan pilvissä Yli 1,5km on aika huikeat maisemat Eukalyptuspuita Porto Moniz Olivat päättäneet rakentaa kellotornin tuonne pienelle huipulle Jossakin Bravassa

Karnevaali

Karnevaalit kestävät monta päivää ja yksi oudoimmista tapauksista sattui varsinaista karnevaalia edeltävänä päivänä. Olimme juuri päivällä selvinneet jeeppisafarin koettelemuksista ja päätimme suunnata seurueemme kanssa kylille. Pidäytyimme Lidossa, sillä emme sinä iltana jaksaneet keskustaan saakka. Kadut alkoivat illan mittaan täyttyä juhlijoista ja yhteinen nimittäjä näytti jostain syystä olevan naisiksi pukeutuneet miehet. Saimme selville että tämä on vanha traditio ja toimii myös toisin päin. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset nahkaan verhoutuneet koppalakkiset naiskonstaapelit löysivät tiensä samaan baariin. Poistuimme paikalta, sillä nälkä yllätti, eikä tuossa paikassa tarjoiltu kuin pähkinöitä. Yritimme etsiä uutta paikkaa, mutta lopulta päädyimme jo hyväksi havaittuun pihvipaikkaamme. Tukevan aterian jälkeen olisi maistunut vaikka yökerho, mutta näytti siltäm että paikat olivat menossa jo kiinni. Kello ei edes mielestämme ollut paljon?! Jostain kuitenkin kantautui kasarirytmejä ja suuntasimme äänen lähteelle. Pitkät ja kiemurtelevat betoniportaat johdattivat jonkinlaiseen yökerhoon. Ovella ei ollut portsaria, eikä ketään muutakaan. Nousimme vielä kerroksen ylös ja tupsahdimme keskelle naamiaisasuissa juhlivaa joukkoa. Olimme lähes ainoat normaalisti pukeutuneet, mutta en antanut sen häiritä vaan syöksyin baaritiskille. Kurkkua jo kuivasikin. Vieressäni oleva neito oli pukutunut sairaanhoitajaksi ja katsoi minua epäillen. Hän kysyi minulta olenko okei. Vastasin kyllä ja yritin tilata joutavaa. Neito tivasi uudelleen. Olin hämmentynyt. Tässä vaiheessa minua jo revittiin pois baarista seurueeni toimesta, olimme ilmeisesti yksityisbileissä. Ulos päästyämme vasta tajusin, että hoitsu ei ollut kysynyt minulta "Are you OK?" vaan "Are you gay?". Että semmoiset bileet. Olisihan halailevien miesten ja kaiuttimista pauhaavan Elton Johnin pitänyt paljastaa teema. Mutta väitän, että olisi varmasti ollet hauskat pippalot, harmi vaan, että olivat yksityisbileet.

Karnevaalikulkue etenee rantakadulla. Villiisti oli kertynyt porukkaa paikalle. Näitä liikkuvia lavoja oli useita ja ohimarssi kesti tovin jos toisenkin. Vintage Bar vanhassakaupungissa. Aivan paras! Löysin ehkä hienoimman wc:n ikinä (Vintage Bar) Lähes kaikki sivukadut olivat juhlijoita vailla, vain muutamaa desperadoa lukuunottamatta

Alla lyhyt tunnelmapala juhlista. Sori, että ääni on aika ruvella. 

Monte

Viimeinen kohteemme oli Monte Palace. Tätä ei tule sekoittaa kasvitieteelliseen puutarhaan, vaikka molemmissa puistoissa valtava määrä kasveja onkin. Täällä on valtava eksoottisten kasvien kokoelma, mutta myös museo, jossa oli afrikkalaisia veistoksia sekä kiviä ja mineraaleja ympäri maailmaa. Varsinainen palatsi, joka löytyy keskuslammen vierestä, on aikanaan toiminut hotellina. Itämainen puutarha karppeineen ja bambuineen oli jotenkin hämmentävä näky pienellä saarella keskellä Atlanttia.

Monte Palace kokonaisuudessaan.
Köysirata toi ylös ja alas jatkuvalla syötöllä. Maisema oli huikea, mutta jostain syystä minulle tuli vain mieleen elokuva Vuohi, tuo ekologinen ruohonleikkuri. Itämaisessa puutarhassa oli paljon portaita. Karppeja. Tässäkin. Näitä tuntui olevan joka puolella. Keskuslampi palatseineen. Kukko tunkiolla Monte Palace Bambuviidakko Karppeja karppeja. Afrikkalaista veistostaidetta.

Paljon jäi vielä tekemättä, joten tänne pitää päästä joskus uudestaan. Emme esim. ehtineet laskemaan katua rottinkisohvalla, riippuliitämään, hyppäämään sillalta, tai mitä kaikkea saari nyt turistille tarjoileekaan. Ehdottoman hauska paikka!

Takamatka otsikon alla palaan turuille ja toreille, joissa on tullut vuosien varrella vierailtua. Jotkut muistelot kauempaa ja ehkä toiset hiukan tuoreempia. Nämä eivät tule olemaan kronologisessa järjestyksessä.