Viimeiseen viiksikarvaan

Movember on lähestulkoon ohi, vain muutamia tunteja jäljellä (riippuen aikavyöhykkeestä). Tämä siis, jos aioit kasvattaa kalapuikkojasi vain pelkän marraskuun, kuten varmasti monen kotona toivotaan. Mutta entäpä jos jatkaisitkin? 

Tämä vuosi on ollut minulle tavallaan jo neljäs Movember -vuosi putkeen. Tänä syksynä en tosin ollut mukana aivan virallisesti, vaan enemmänkin hengessä. Movemberin virallisiin sääntöihin, sikäli mikäli sellaisia on, kuuluu nimittäin se, että kuukausi aloitetaan sileällä naamalla. Itselläni kun sattui olemaan nuo edellisvuoden jouhet vielä naamalla, en jotenkin vain millään raaskinut.

Minä olen niitä tyyppejä, joilla näkyy kello viiden sänki, vaikka naama olisi aamulla vasta-ajettu. Kaikki varmaan tietävät tai tuntevat tällaisia kavereita? Minun tapauksessani valitettavasti tämä koskee vain nenän ja ylähuulen välistä aluetta. Parta ei kunnolla kasva. Ei sitten tekemälläkään. Muistan, kun varmaan jo yli kymmenen vuotta sitten, eräs silloinen luokkatoverini totesi (varmaan useaan otteeseen) "Hei, jätkälle muuten sopisi viikset". En ollut silloin varma oliko se v*****lua (varmaankin hyvässä hengessä) vai mitä, enkä välttämättä ole aina vieläkään. Mutta yli vuosikymmen sitten en ollut kuullutkaan mistään movembereista ja koko homma tuntui aika hölmöltä. Olin varma, että näyttäisin vain perverssiltä. Ja kuinka oikeassa olinkaan, mutta nykyään en enää välitä :D

Joten palttiarallaa neljä vuotta sitten päätin osallistua ensimmäisen kerran Movemberiin. Silloinkin kyseessä taisi olla vain ylikasvanut lomaparta, mutta tällä kertaa päätin olla todella mukana ja ajaa parran pois. Jos ei koskaan ole antanut pelkkien viiksien heilua tuulessa, on varmasti menettänyt jotakin olennaista. Mutta ei hätää, tilanne on aina korjattavissa! Tämä ensimmäinen kokeiluni ja kannanottoni päättyi muistaakseni seuraavan vuoden tammi-helmikuussa. Joten ei hirvittävän pitkä projekti kuitenkaan. Seuraava Movember kesti minulla varmaankin sen kuukauden, kunnes kolmantena vuonna kotona todettiin että, voisivat nuo olla pidempäänkin. Tässä kohtaa sanoja ei varmasti tiennyt minkä Pandoran lippaan oli avannut. 

Tavoitteena ja haaveena oli päästä kokeilemaan ja käyttämään vahoja. Kyllähän niitä lyhyempiinkin karvoihin voi hölvätä, mutta lopputulos ei ole sama. Olin aivan keltanokka viiksivahojen suhteen enkä oikein edes tiennyt mistä lähteä hakemaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuin kuitenkin haalimaan ensimmäisen purkin kokeiluun, eikä hintakaan saanut konkurssin partaalle. 

Väritön saapasrasva

DaliWax löytyi Varustelekasta. Ei ehkä tulisi mieleen ensimmäisenä, mutta onhan siellä muitakin miehekkäitä tuotteita, ajattelin. Ja nimihän jo huokuu pitkiä ja painovoimaa uhmaavia viiksikarvoja. Kuinka petyinkään. Purkista löytyi valkoista rasvaa, joka oli ehkä jossain kirkkaan kenkälankin ja paistorasvan välimaastossa. Pitoa ei ollut juuri nimeksikään ja muotoiltavuus oli huono. Tässä kohtaa viikset eivät olleet vielä kovinkaan pitkät, vasta muutama kuukausi takana, joten tämä ei tuntunut toimivan niihin. Tällaistako nämä vahat olivat? Ei vallankaan. Ainakin niin päätin. Laittaisin vaikka tervaa nenän alle, jos sillä saisi reisiharjat sojoon. 

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut, sillä löysin lopultakin paikan, joka oli erikoistunut myös viiksivahojen kaltaisiin tuotteisiin. Dick Johnson. Se ei suinkaan ole ainoa verkkokauppa, joka viiksivahoja diilaa, mutta asiaa tutkittuani, valikoima tuntui olevan paikoissa samanlainen, joten väliäkö tuolla. 

Vihaisen norjalaisen mehiläisvahat

Päätin valita vahvimman ja se näytti sillä hetkellä olevan Angry Norwegian Beekeeper, lähes puhdasta mehiläisvahaa. Ja tämähän pysyy! Juuri tällaista olin hakenut. Nyt tiesin millä vahvuusasteella jatketaan. Aika tiukkaa tavaraa, mutta lähtee lämpimästä purkista kynnellä raapaisten aivan vaivattomasti. Sitten vaan lämmitetään lisää etusormien välissä hankaamalla ja hierotaan räkäjarruun. Bueno! 

Ruåtsalainen nallavaha. Det paras!

Purkin tyhjentyessä päätin kokeilla jotakin muuta. Asiaa punnittuani päädyin testaamaan ruotsalaista Mr. Bear Familya. Purkki oli isompi kuin edellinen, joten ajattelin tätä kuluvan varmasti enemmän. Olin väärässä ja samalla olin löytänyt itselleni täydellisen tuotteen! Hyvä pito ja muotoiltavuus. Tuoksuissakin löytyy kolme vaihtoehtoa. Tätä olen käyttänyt ehdottomasti pisimpään. 

Neljäntenä kokeiluna päätin laittaa tilaukseen Capt. Fawcett's Expedition Strength. Siis nimen perusteellahan pitäisi pystyä päättelemään, että tällä mennään pimeimpään ja kuumimpaan viidakkoon viikoiksi yhdellä sipaisulla. Väärin. Ainakin omalla kohdallani. Toimisi ehkä paremmin lyhyemmässä karvassa. En jaksanut testailla pitkään, joten siellä se hyllyllä vieläkin nököttää. 

Vihaisen norskin partaöljy. Tekee myös viiksistäsi mukavan pehmeät

Tällaiseen pidempään viikseen kannattaa myös välillä käyttää hoitoainetta. Ja sitten voi tietysti vaikka hommata partaöljyä, jolla välillä rasvailla pusupensseleitä. Jotkut käyttävät jopa rautaa viiksien kääntämiseen (okei kokeiltu on, mutta en pitänyt siitä).

Viiksieni pidentyessä on myös ääni kodin kellossa muuttunut. Nykyään nähdään vain pelkät viikset, ei miestä niiden takana. Näin on kerrottu. Ja jo keväästä asti on kärtetty, milloin ne ajetaan pois. Toisaalta välillä on ollut hetkiä jolloin ne ovat ilmeiset ollut ihan kivat. Itse en ole huomannut kadonneeni viiksieni taakse. Varmasti ne ovat tulleet osaksi persoonaani ja onhan niissä oma hommansa, mutta tuskinpa ne ovat minua mieleltäni muuttaneet. Elleivät ole sitten tunkeutuneet aivoihini :D

Mutta mikäli olet siellä kahden vaiheilla, pitääkö haivenet vai ajaako haivenet? Minä olen sitä mieltä, että jos vähänkin siltä tuntuu, niin ehdottomasti kannattaa pitää. Varsinkin, jos aikaisemmin ei ole ollut. Pari kuukauttahan siinä saattaa mennä kärvistellessä, ennen kuin ne ovat hyvät, mutta mitä sitten. Ja vaikka kotona oltaisiin eri mieltä, suosittelen silti olemaan mies ja pitämään pään, edes tämän kerran. Muistelkaa vaikka kaikkia kovia viiksimiehiä: Tom Selleck, Burt Reynolds, Salvador Dali, Chaplin, Charles Bronson, Peter Sellers, Einstein, ja vaikka Sam Elliott.

Oma projektini saattaa olla lopuillaan, tai sitten ei. Riippuu siitä mille päälle satun ;)