Ai miksi rakastan kotikaupunkiani?

Pidän Kotkasta aivan valtavasti. Joskus mulla oli kova tarve päästä täältä pois, mutta jälkikäteen mietittynä ei ehkä kaupungin takia, vaan oman itseni takia. Kyllä mun sydän vieläkin kaihoaa, jotain suurempaa kaupunkia, mutta tällä hetkellä rakas kotikaupunki on hyvä. Täällä on ihana kasvattaa lapsia ja kävellä kaduilla, jotka tuntee kuin omat taskut. Kun tietää oikopolut ja saaren lähes jokaisen kolkan. Kun on kasvanut kaduilla ja kulmilla notkuen, osaa näin vanhempanakin arvostaa kaikkea tätä. 

 

 

Mutta suurin rakkaus mulle tässä kaupungissa on meri. Ihan ehdottomasti. Sen äärellä on vietetty niin hyvät kuin huonot hetket. Sille on naurettu ilota ja itketty surut. Merellä on mulle todella suuri merkitys. Siitä haistaa vuodenajan ja sille voi kertoa kaiken. Kun on tottunut siihen, että rantaan kävelee minuutin pari, on sitten missä päin kaupunkia tahansa, ei osaa enää muuta ymmärtää. Meri rauhottaa mun mielen.

 

Tämän hetken kotiranta

 

Huomaan, että myös mun lapset osaavat arvostaa tätä meren läheisyyttä. Meillä mennään uimaan mereen vaikka oltaisi missä, eikä he oikein ymmärrä ettei kaikkialla ole meri näin vieressä ja saatavilla. Nuorimmainenkin ihailee ja katselee mielellään merelle ja hihkuu "BAATTI!", kun ohi ajaa vene. Tää on meidän Kotka, meidän meri. Ilman sitä en osaisi olla.

 

-Tea-