Enkeleitä kolmen vuoden takaa

 

 

Tämä kirjoitus on kirjoitettu kolme vuotta sitten mun silloiseen blogiin. Aihe mikä koskettaa yhä ja edelleen - varhainen keskenmeno. Surin sitä suunnattomasti, silloin kroppani petti mut ja vaikka mulla lapsia entuudestaan oli jo kaksi, niin silti tunsin suurta vääryyttä. Toisaalta tunsin suurta vääryyttä myös kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät syystä tai toisesta saa lasta ja sitä haluaisivat. Taivaalla tuikkii edelleen tuo yksi tähti, mutta nyt pystyn jo käsittämään, että tämä tapahtuma piti käydä, jotta minusta kasvaisi tämän hetkinen minä. Ja toisaalta, jotta meillä olisi nyt tuo meidän sydämiä valloittava kolmonen.

 

 

"Keskiviikkona 1.10.2014 taivaalle syttyi yksi uusi tähti. Aivan pienen pieni, niin pieni ettei äiti ja isi siitä vielä edes tienneet.

Vaikka emme hänen olemassaolostaan edes tienneet, olemme häntä jälkikäteen kovasti surreet ja kaivanneet.

 

Joskus elämä heittää tiellemme jotain täysin odottamatonta. Jotain mitä on aika vaikea käsittää. Kaikella kuitenkin on varmasti tarkoituksensa ja ehkä tämä tuli meille pysäytykseksi vaikkemme tienneet sitä tarvitsevamme.

 

Oma perhe on tuntunut tällä viikolla erityisen tärkeältä ja kaksi tervettä lasta entistäkin tärkeämmältä ja rakkaammalta.

 

 

 

Joka ilta halaan lapsiani tietäen kuinka onnekas olen. Ja nyt ajattelen myös sitä yhtä enkeliä taivaalla. Olisimme pitänet sinusta oikein hyvää huolta, mutta nyt olet varmasti siellä missä sinun kuuluukin olla."

 

-Tea-