Ensimmäinen adventti

 

Joulukuussa on ihan oma taikansa. Vuoden pimein aika saa pikkuhiljaa valoa ylleen, niin lähestyvän juhlan vuoksi kuin ihan konkreettisten valojen avulla. Vielä eilen ulkona näytti talviselta, mutta tänään vain pimeältä. Silti sekään ei voisi millään tavalla verottaa mun hiljalleen mieleen hiipivää joulun kutkutusta. Vatsanpohjassa tuntuvaa tunnetta kaikesta valmistelusta ja suunnittelusta. Lasten riemun ihastelua, kun Tonttu-T on jo kolmantena vuotena rakentanut olohuoneeseen oman mökkinsä ja toivottelee pojille aamuisin huomenia erilaisin viestein. 

 

 

Koristetontutkin meillä liikkuvat kuin itsestään taaperon niitä kannellessa ympäriinsä hokien "tonttu" vakaasti ja varmasti, kuin tietäen mikä niiden salaisuus on. Pojat rakensivat tänään omaan huoneeseensa kuusen, sen valkoisen punaisilla koristeilla, heidän oman taideteoksensa. Minun oikea kuusi tulee sitten hieman myöhemmin olohuoneen nurkkaa koristamaan. Olen suunnitellut askartelevani joulukortteja yhdessä poikien kanssa, sekä tänä vuonna haluaisin toteuttaa jo useana vuotena mielessä olleen eukalyptus-kranssin. Piparitkin on vielä paistamatta ja koristelematta, taatelikakusta puhumattakaan, mutta mikään kiire meillä ei tässä ole. Rauhallisesti jouluteetä juoden selailen kirjoja ja lehtiä ja mietin, mitä tänä vuonna tehtäisi toisin kuin aiemmin ja mistä perinteistä varmasti halutaan pitää kiinni.

 

 

 

Pikkuhiljaa joulu hiipii mieleen ja kotiinkin. <3

-Tea-