Fanityttö -83

 

Ai että! Joulukuun ensimmäistä päivää oli kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa... Toki myös joulukuun alkamisen takia, mutta myös pikkujoulujen takia. Eikä ihan minkä tahansa pikkujoulujen, vaan Kaakon kuuluisimpien pikkujoulujen takia! Mie olen ollut aina musiikin suhteen melko laaja-alainen ja kuuntelenkin monenlaista musiikkia laidasta laitaan. En myöskään ole oikein koskaan fanittanut mitään yhtyettä tai ketään esiintyjää ihan päättömällä fiiliksellä. Toki on ollut ihana nähdä mm. U2 livenä tai päästä jammailemaaan Justin Timberlaken keikalle. Myönnän, että haluaisin käydä enemmänkin katsomassa eri esiintyjiä, ihan vain sen huikean fiiliksen takia, mitä aika moni artisti tarjoilee.

 

 

Eilen passattiin pelipaikoille naisten kanssa ennen Vesalan keikan alkua. Reilu vuosi sitten mulla oli lippu takataskussa ja meikit melkein naamalla, kun mieheni soitti ajaneensa kolarin motarilla, joten Vesala vaihtui iltaan sairaalassa ja yöhön yksin kotona huolesta soikeana. Asiat tärkeysjärjestykseen tottakai. Eilen pilke silmäkulmassa melkein käärin miehen kuplamuoviin ja pyysin koko perhettä vain makaamaan sängyissään ettei mitään tapahtuisi. Ja olisihan se nyt ollut pahaa karmaa, jos jotain vastaavaa olisi tapahtunut. 

 

 

Vesala oli hyvä! Olisi varmasti ollut parempi jossain muussa tilassa ja ehkä vähän vähemmän tanssijalkaa vipattavana hetkenä. Toki se ammattitaito millä hän koko esityksen veti oli jotain uskomatonta. Ja kyllä, kyllä me päästiin sitten jorailemaankin, kun esim. älä droppaa mun tunnelmaa- soi. Mutta kuten sanoin ammattitaitoista ja varmalla otteella soitettua materiaalia. Tykkäsin siis. 

 

 

Sitten tulikin melkein tunnin tauko, mutta nämä tytöt jäivät niille sijoilleen odottelemaan pääkaupunkiseudulta kiireellä paikalle tullutta Antti Tapani Tuiskua!!! Ja siis voi ettien että! En ole AnaTudea koskaan nähnyt livenä, mutta olen jäänyt niin paljosta paitsi. Keikka oli AIVAN mieletön. Energinen, hyvänmielinen ja jollain tapaa hyvin läheinen. Tuisku itsekin sanoi, että hänellä on jotenkin sellainen olo kuin esiintyisi ystävilleen ja samanlaisen fiiliksen hän sai katsojilleenkin tehtyä. Jotenkin ihan käsittämätöntä, miten voikin saada niin tuttavallisen hyvän fiiliksen vaikka esiintyy lavalla muutaman metrin päässä katsojista. 

 

 

Hiukset aivan läpimärkänä tanssimisesta, kädet kipeinä taputtamisesta ja ääni käheänä kiljumisesta (oi voi kyllä!) tämäkin kolmen lapsen äidin sydän sytkähti ja nyt olo on aivan mieletön. Enää en yhtään ihmettele miksi häntä kutsutaankin yhdeksi suomen suurimmaksi poptähdeksi. Jopa hiihdän-biisi, mikä ei mulle kolahtanut juuri yhtään levyltä kuunneltuna toimi livenä mielettömän hienosti. Se lavalla olemisen taito näkyy ja se tapa millä tuo mies ottaa yleisönsä on jotain käsittämättömän koukuttavaa. Kokemuksena 10++++. Ja nyt ei muuta kun odottelemme toukokuun Hartwallin keikkaa, minne liputkin on jo taskussa...

 

 

Jaksaa jaksaa...

-Tea the fangirl -83