HAASTE: Mistä minä unelmoin?

Niittykukkia-blogin Anna heitti ilmoille haasteen omista unelmista. Aloin miettimään, että mistä ihmeestä minä unelmoin?

Loppupeleissä kaikki on tällä hetkellä enemmän kuin hyvin. Olen tyytyväinen elämäämme tässä ja nyt. Toki sitä haaveilee pienistä asioista lähes päivittäin, mutta sellaiset isommat linjat... niin jotain haaveita kyllä löytyy! 

 

 

Halusisin vielä jonain päivänä tehdä sellaista työtä mihin mulla on AIVAN JÄRJETÖN palo. Jotain minkä eteen laittaisin itseni likoon jokaikinen hetki kun työtäni teen. Haaveilen myös sellaisesta "vapaammasta" työstä, jossa voisin itse johonkin pisteeseen asti määritellä menemiseni ja tulemiseni. Haaveilen sellaisesta hetkestä, että kun saan muun perheen aamulla lähtemään omiin suuntiinsa niin voisin keittää itselleni kunnon kahvit ja puuron ja aloittaa työpäiväni näin. Tähän haaveeseen varmasti vaikuttaa tämän hetken elämä, kun harvoin saa kotona hetkeä itselle, etenkään aamuisin. ;) Mutta työ missä pääsisin loistamaan ja viemään jotain asiaa eteenpäin. Työ mikä inspiroi, missä olen hyvä ja millä on joku tarkoitus. Toisaalta rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä, eli ihan pelkästään yksinäni oloa en työn haluaisi olevan.

 

Jenny Belitz-Henriksson: Sisäisen timantin voima

 

Oma koti. Tässä kohtaa mulla on hieman kaksijakoiset ajatukset... joko omakotitalo, missä naapurit ei olisi aivan vieressä. Vanha talo ja mansardikatto. Tämä haave varmasti juontaa juurensa mun isovanhempien taloon Tiutiseen ja on sekoittunut samalla mun miehen haaveeseen omakotitalosta. Toisaalta haaveilen suuresti kerrostaloasunnosta, vanhasta sellaisesta. Korkeat huoneet, lankkulattia, leveät ikkunalaudat... OIH! <3

 

Tiuska <3

 

Mutta jos olisi oma kerrostaloasunto niin silloin tarvitsisi mökin! Ehdottomasti merenrannalta, mutta ei välttämättä saaresta. Sinne ei siis tarvitse olla venematkaa. Mun lapsuuden kesät vierähti aina meidän suvun mökillä Pyhtäällä, sinne ajettiin autolla se puolisen tuntia ja mökillä merenrannalla oltiin. Haaveilen itsekin tälläisestä paikasta ja kerrostalo + mökki-kombo kuulostaa kotoisammalta, olenhan tällä tavalla omankin lapsuuteni kasvanut. 

 

meri <3

 

Toisaalta jos saisin haaveilla IHAN MISTÄ TAHANSA niin kyllä mulla olisi asunto Pariisissa. Siinä Montmartren välittömässä läheisyydessä, ehkä jopa siellä taiteilijakorttelissa. Ja haahuilisin ympäri Pariisin katuja kaiket päivät, söisin hyvin ja joisin paljon viiniä. 

 

 

Haaveilen myös matkustamisesta. En ole käynyt kunnolla matkoilla sen jälkeen kun lapset ovat syntyneet, vaikka ennen sitä asuin vuoden Brysselissä ja reissasin melko paljonkin euroopassa. Kaupunkimatkat on lähellä sydäntä, mutta olen minä alkanut haaveilemaan kunnon rantalomastakin lasten kanssa. Uudessa ympäristössä, missä voisi toki nähdä myös täysin toisenlaista kulttuuria ja nähtävyyksiä, mutta missä voisi myös vain nauttia kylmää juomaa rannalla loikoillen ja lasten leikkiessä ympärillä. Ja rapakon taakse haluaisin myös päästä, katsomaan suurta maailmaa ja ihanaa ystävääni joka Texasissa tällä hetkellä majailee miehensä kanssa. 

 

Kuva: Olennaisuuksia-blogin Milka

 

Mutta loppupeleissä haaveilen melko tavallisesta arjesta. Että saataisi olla perheenä pitkään onnellisina ja terveinä. Että osattaisi olla kannustavia ja rakastavia vanhempia Tonin kanssa ja asettaa lapsille sellaiset rajat ja raamit joiden sisällä he pystyisivät kasvamaan turvallisesti, itseään kuitenkin kokeillen kunnollisiksi kansalaisiksi. Olisihan se hienoa katsella vanhempana kiikkustuolissa lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja tietää tehneensä ainakin heidän kohdallaan jotakin oikein. 

-Tea-