Itsenäinen Suomi!

 

Niin, ei sitä joka aamuna ajattele, kuinka onnellisessa asemassa saamme elää omassa maassamme, mutta tänään juhlapäivänä meistä varmasti kaikki sen muistaa. Kuinka etuoikeutettuja saamme olla tästä 100-vuotiaasta Suomesta. Kuinka tämän maan eteen on taisteltu ja verta vuodatettu. Tänään jos koskaan on hienoa olla suomalainen! Minulle se merkitsee ennenkaikkea sitä, että olen elossa ja olemassa.

 

Viimeksi kuluneella viikolla olen keskustellut isoäitini kanssa sota-ajasta... siitä kuinka hän marjareissulla on maastoutunut lentokoneilta piiloon ja kuinka koneet lensivät niin matalalla, että luukkujen aukeamisen ja pommin putoamisen pystyi nähdä omalla paljaalla silmällä. Siitä kuinka hän puhelinkeskuskuksessa on antanut sota-lähtö-käskyn (ja kuinka minä en edes tiedä tälläisen oikeaa nimeä) ollessaan vielä nuori tyttö. Toisaalta taas keskustelimme myös siitä, kuinka vastikään hän oli puhellut näistä asioista tuntemattomalle nuorelle miehelle ja kuinka tämä mies oli vetänyt käden lippaan ja tehnyt kunniaa isoäidilleni, kiittänyt häntä kaikesta maamme puolesta tekemästään. Ja katsonut kuinka isoäidilleni kihoaa kyyneleet silmiin, kun hän kertoo kaikesta tästä. Niin siitä kamaluudesta, kuin kiitollisuudesta sitä kohtaan, mihin se kaikki johti.

 

 

Tänään aamusta kävimme pienen porukan kesken katsomassa elokuvissa uuden Tuntemattoman sotilaan ja kyllä se pisti taas miettimään. Kaikkea sitä kiitollisuutta, mitä vain voi tuntea niitä henkilöitä kohtaan, jotka maamme puolesta on taistelleet tai pitäneet koteja pystyssä ja kasvattaneet lapsia, tulevaisuuden toivoja. Minkälaisella kunnialla saamme nyt elää onnellisina tässä hienossa, hienossa maassa. 

 

Kiitos ja onnea Suomi!

-Tea-