Jalasta pään kautta sydämeen!

Mulla on kroppa ollut enemmän tai vähemmän ihmeellinen ja kipuileva tässä jo muutamien viikkojen aikana. En ole oikein tiennyt mikä johtuu mistä ja loppupeleissä kuvittelin, että mun päässä vaan heittää tai sit mulla on joku reuma tai vastaava. Viikonlopun aikan oikea jalkapöytä kuitenkin kipeytyi ja turposi hieman ja eilen joogassakin jouduin hieman katsomaan mihin jalkaani väännän. Tänään sitten varasin itselleni ajan lääkäriin ja huomenna menen röntgeniin. Epäilynä joko hiusmurtuma tai jonkin sortin venähdys mitä en vaan ole huomannut tapahtuneeksi. Itsehän kuvittelen etten jalkaa ole mihinkään satuttanut, mutta mun menolla oon vaikka saattanut sen satuttaakin mutten vaan muista asiaa... Ai mikä tättähäärä???!!! Mutta tästä on siis mahdollisesti johtunut virheasento mikä on kipeyttänyt paikat ja jos jalassa on venähdys niin silloin siellä saattaa olla tulehdus mikä nyt voi vaikuttaa mihin tahansa.

 

Kylmää ja sen sellasta...

 

Ensin melkein aloin itkemään, sitten suutuin valtavasti, koin turhautumista ja ärsytystä. Velloin itkuisena sohvalla valtavassa itsesäälissä ja harmitusahdistuksessa. Jos tälläinen takapakki olisi osunut mun kohdalle vuosi sitten niin olisin jäänyt tähän olotilaan tiukasti kiinni ja olisin märehtinyt tätä asiaa useammat seuraavat viikot. Silloin olisin erakoitunut täysin ja vain valittanut itselleni pääni sisällä. Olisin ajatellut, että itse tämän olen varmasti itselleni aiheuttanut ja varmasti jollain teollani olen tämänkin pahan asian ansainnut. Olisin haukkunut itseäni pitkään ja ilkeästi.

 

 

Miten se sitten eroaa tämänpäiväiseen, tähän hetkeen kun mun yleinen olotila on huimasti kohonnut vuoden takaisesta. Noh, märehdin ja kyynelehdin ja velloin siinä itsesäälissä jonkun aikaa. Ahdistuin kuitenkin ihan erilaisista asioista... kuten että kauanhan tässä hitsi vie menee?! Tai, että kuka hoitaa mun tanssitunnit ja voinko mennä sinne heti torstaina vaan auttamaan jos en vaan tee mitään (siis minä ja tanssitunti missä en tekisi mitään... never heard!!!). Tai jos ei kerran kannata juosta tai tanssia (eli älä mene sinne tanssitunnille tai älä mene sinne jefuun) niin mitäs muuta sitten voi tehdä. Laitoin heti myös viestiä, että mites mun voimajoogakurssi ja kyllä menen keskiviikkona kokeilemaan pystynkö tekemään mitään. Ja siis jotain positiivista tästäkin kait löytyy? Ja ainakaan minä en ole ansainnut tätä millään teollani, ainakaan maailmankaikkeus ei rankaise minua mistään, vaan tämä nyt on vain tälläinen ohimenevä takapakki. Yks kaks huomasin etten haukkunut itseäni asiasta, en ajatellutkaan olevani se "tyhmä, läski norsu, joka on omalla tekemisellään aiheuttanut tämänKIN asian itselleen, ihan ansaitusti..." vaan huomasin olevani lempeä... ajattelin, että jos ensi yönä vaikka saisi säryltä nukutuksi niin olisi kiva. Huomasin myös ajattelevani, että voi kun se olisi kuitenkin vain venähdys, niin se ehkä menisi nopeammin pois ja pääsisin taas tekemään mun kropalle sopivia liikuntamuotoja ja voimaan hyvin. 

 

Nykyään vaan rakastan tätä hulluttelevaa tättähäärää...

 

Jotenkin tälläinen ajattelun muutos on mulle aivan valtava! Olen ollut se itse itseään haukkuva ja mollaava tyttö ja nainen niin kauan kuin muistan. Jotain on siis vuoden aikana tapahtunut, jotenkin olen opetellut olemaan itselleni lempeämpi. Muistan kun terapiassa juteltiin ensimmäisen kerran sellaisesta mielikuvitusharjoituksesta, jossa puhuisin itselleni kuin olisin lapsi. Siis yhtä lempeästi, ohjailevasti ja kauniisti. Musta se tuntui äärettömän vaikelta ajatukselta, olinhan tottunut sättimään ja mollaamaan myös tuota pientä tyttöä sisälläni. Sitä kuitenkin pikkuhiljaa olen opetellut ja tähän pisteeseen on vuodessa tultu. Hirveän nopeasti olen asian kanssa edennyt, enkä väitä, että aina tässä onnistuisin, mutta sitähän se elämä on: tasapainoilua kaiken aikaa. Hienoa on kuitenkin huomata olevansa jo sen verran pitkällä ajattelun kanssa ettei halua enää pelkästään kiusata ja vihata tuota tyttöä sisällä, nykyään sille haluaa puhua kauniisti ja vaalia sen sydäntä. Vaalia omaa sydäntä ja rakastaa ihan koko pakettia.

 

-Tea-