Jos läski olisikin vain läskiä!

Ajattelin kirjoittaa teille vielä tämän yhden mieleni päällä olevan tekstin, ennen joulujuttuihin siirtymistä. Viimeisen adventtikalenterin voittaja on arvottu, mutta haluan sen jakaa vasta hieman jouluisemmassa postauksessa, malttakaa siis vielä hetki sen kanssa. 

 

Läskimyytinmurtajat ja nyt tämä uusi ja entistä hienompi vaakakapina. Siinä mulle pureskeltavaa ja en varmasti ole ainoa. Nopeasti luettuna "lopeta laihduitus, aloita elämä"- slogan voi kuulostaa siltä, että siellä "ne läskit" nyt huutelee oman elämänsä perään. Mutta lukekaa ihmeessä tarkemmin mitä se asia varsinaisesti tarkoittaa. Tämä aihe kun ei ole niin yksiselitteinen. En tietenkään kiellä sitä tosiasiaa, että kun syö vähemmän kuin kuluttaa, paino tippuu, mutta pelkästään siitähän tässä ei ole kyse. Olen kuullut monesti myös sen lauseen, että eihän se nyt niin vaikeaa voi olla, sen kun tekee vain niin. Tai, että ei pitäisi valittaa kun on itsensä siihen tilaan saattanut. Ja toisaalta, onhan se kärjistetysti näinkin. 

 

EI NÄIN!

 

Mutta JOS asia olisi näin helppo niin eihän ylipainoisia olisi ja juuri siihen kohtaan "iskee" sekä läskimyytinmurtajat sekä vaakakapina. Näiden yksinä pääkohtina on, että halutaan kertoa ettei kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia. Se, että pitää rakastaa itseään eikä kaiken aikaa soimata ja haukkua ulkoista tai sisäistäkään olemustaan. Näissä kehotetaan syömään hyvin ja liikkumaan itselle sopivilla tavoilla. Samalla halutaan heittää roskiin kaikki ihmedietit ja liian kovat kuurit (ja nyt on siis kyse vain ns. normaalista ylipainoisesta tai näiden asioiden kanssa kamppailevasta henkilöstä, ei esim. fitness-harrastuksesta tms). Loppupeleissä aika usein on niin ettei laihdutuksen kilokeskeisyys vielä johda mihinkään. Kilojen tippuminen ei ihan joka kerta takaa hyvää oloa tai etenkään sitä, että olisit sinut itsesi kanssa.

 

Elävä esimerkki...

 

Ja koska kyseessä on vaakakapina, niin halutaan myös kertoa se ettei ihmisen arvoa saa mitata hänen painonsa perusteella. Usein painon kertymisessä tai painon pudottamisen vaikeudessa on kuitenkin taustalla paljon muuta kuin vain syödyt kalorit. Näihin ongelmiin ei kuitenkaan kovin usein auta pikaisesti tehdyt elämänmuutokset, jotka liian usein kaatuvat "repsahdukseen" eli esim. vaikka nälkäisenä kaupasta ostettuun suklaapatukkaan... asiaan mikä saattaa olla vain totuttu ja loppupeleissä melko inhimillinen asia.  Kilojen tulossa saattaa olla taustalla syvälläkin istuvia kokamuksia ja väärin opittuja toimintamalleja, joiden mukaan ihminen hakee hänelle helpointa ratkaisua. 

 

 

Aivan toinen asia puolestaan on se kilojen mukana tuleva häpeä. Kuinka moni ylipainoinen häpeää mennä kuntosalille vaikka mieli tekisikin. Tai aloittaa minkään tahansa harrastuksen. Tai kuinka iso juttu se bikinikunto onkaan, eihän herranjestas ylipainoinen ihminen VOI MENNÄ rannalle. Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä siitä millaisia paineita nyky-yhteiskunta ja toki me ihmiset omissa päissämme itsellemme luodaan. Näitä asioita kuuluu hävetä jos olet ylipainoinen. EI EI JA EI! Juuri näitä asioita tarvitsee muuttaa ja juuri tämän kaltaisia myyttejä murtaa! 

 

Onks tää nyt se belfie???

 

Jos multa olisi kysytty vielä puolikin vuotta sitten asiaa niin olisin myöntänyt vihaavani itseäni ja häpeäväni KAIKKEA minussa. Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että ajattelen jo aivan täysin eritavalla. En tarkoita sitä etteikö minullakin olisi heikot hetkeni ja silloin koko olemus tuntuu kamalalta ja peilistä katsoo vastaan ei niin hehkeä äiti. Mutta luulen näitä olevan kaikilla. Pääasiana on kuitenkin se, että haluan syödä terveellisesti ja liikkua minulle itselleni mieleisillä tavoilla, jos paino siinä sivussa tippuu niin antaa tippua. Yhdellekään kaalikeittokuurille tai muulle vastaavalle mun ei enää koskaan tarvitse alkaa. Ja siltikin, kaikkine näine ylimääräisine kiloineni voin sanoa olevani onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on. Pidän itsestäni ja useimpina aamuina peiliin katsoessa hymyilen itselleni suopeasti ja kuiskaan "rakastan sinua".

 

 

<3: Tea