Joulu on ihmisen parasta aikaa!

 

Meidän joulu on sujunut todella ihanasti. Kuvia olen ottanut hyvin vähän ja niidenkin harvojen laatu on ihan surkea. Sen sijaan olen keskittynyt oleelliseen, eli siihen läsnäolemiseen sekä tunnelmaan. Tuon viime viikon lahjoitus-rutistuksen jälkeen tuntui takki olevan aivan tyhjä, niin henkisesti kuin fyysisetikin ja muutama rauhallinen päivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Joulu hiipi meidän kotiin hieman salakavalasti. Joulukuu oli todella kiireinen, vaikka sen selkärangan (hehheh) katkaisikin tämä mun selän tilanne. Silti tietyt kiireiset asiat piti hoitaa. Kotia laitoin just sen verran mitä jaksoin ja pystyin, ruokia valmistin pikkuhiljaa kymmenelle hengelle ja viimeisiä lahjavalmisteluja suoritin yksi kerrallaan hitaasti edeten. 

 

Siltikin jouluaatto oli ihanin pitkään aikaan. Jotenkin oma olo oli todella rauhallinen ja varmasti omakin joulumieli nousi meidän lahjoituis-kampanjan myötä. Tuntui siltä, että osasi itsekin nauttia jokaisesta pienestä hetkestä. Aattoaamu alkoi riisipuurolla ja kymmenen ihmisen kokoontumisella meille kotiin. Siitä jatkoimme tätini luokse kahvittelemaan ja toivottamaan jouluja muille sukulaisille. Tänä vuonna jätimme hautuumaat käymättä aattona ja vaikka se sillä hetkellä hieman harmitti, niin eipä se enää seuraavan pävänä harmittanut. Sukuloimasta tulimme kotiin, missä pukki olikin salaa käynyt tuomassa valtavan lahjakasan kuusen alle. Lahjasaldosta päätellen olimme kaikki olleet kilttejä vuoden aikana, mutta ihan lapasesta homma ei ollut pukilta lähtenyt. Seitsemän vuotias kyllä ihmetteli, miksi pikkuveli sai enemmän paketteja, mutta kun omasta ja isoveljen yhteisestä paketista paljastui Xbox one, niin tämäkin hämmästely lakkasi lyhyeen. 

 

 

Lahjojen avaamisen jälkeen siirryimmekin aikuisille tärkeimpään asiaan, eli siihen jouluruokailuun. Isoveljeni perheineen toimitti paikalle kinkun ja minä puolestani olin loihtinut mieheni avustuksella kaikki muuta ruuat. Tänä vuonna menimme kattauksen tiimoilta hyvinkin "arkisella" meiningillä, sillä jotenkin en kaiken häsellyksen seassa jaksanut enää tätä asiaa miettiä sen tarkemmin. Ja RivieraMaisonin servetit kyllä kertoivat mun mielestä ihan riittävästi.

 

Tämä rucola, punajuuri, vuohenjuusto, pecaanipähkinä-salaatti on mun ehdoton rakkausruoka! <3

 

Jälkiruuaksi tein tuollaisen granaattiomena-suklaakakun Pirkan ohjeella. Ja se osoittautui just sopivaksi jälkiruuaksi. Erittäin suklainen ja kookoskermainen mousse ja siinä päällä raikasta, poksahtelevaa granaattiomenaa. Pieni pala tätä kakkua kahvin tai glögin kanssa kruunasi koko jouluaterian just sopivasti. Lisäksi kakku on gluteeniton, munaton, lakto-ovo... eli just passeli aika moneen ruokavalioon, kuten esim. isoveljeni avovaimon gluteenittomaan. :)

 

Kuten tuossa jo aiemmin mainitsin, niin menimme haudoille vasta joulupäivänä, mikä osoittautui tänä vuonna parhaaksi ideaksi ikinä. Joulupivänä ilma meinaan oli mitä kaunein. Pikkupakkasen ja auringonpaisteen saattelemana kiersimme oman perheen kesken kolme hautuumaata ja toivotimme pilvenreunoille jouluja.

 

 

Muuten joulupäivä menikin mulla nukkuessa. En tiedä mikä ihmeen turnausväsymys muhun iski, mutta kun anoppilaan meno heidän sairastuttua peruuntui, olin enemmän kuin iloinen "vapaapäivästä". Siis olin eilen hereillä muutamassa pätkässä maksimissaan 8 tuntia. Muuten vedin sikeitä ja ilmeisesti latasin akkuja. Sillä vaikken tänäänkään ole ihmeellisiä saanut aikaiseksi, on olo silti kuin uudestisyntynyt.

 

Suuri rakkaus, vihreät kuulat

 

Tänään ollaankin sitten pelailtu koko perheen kesken Veetin saamaa Monopolia... siinä on nykyisin pankkikortit!!! ;) Sekä tietenkin jatkettu herkuttelua vielä tänään. Huomenna taidetaan palata jo normaalin ruuan pariin, kaikkien laatikoiden ja kinkkujen ja kalkkunoiden jäljiltä.

 

 

Mulle tässä vuoden 2017 joulussa on ollut parasta just se rauha ja yhdessäolo. Jopa mun helsingissä asuva isoveljeni tuli pitkästä aikaa jouluaatoksi Kotkaan, hän ei ole mikään joulun fani ja viettää sen useasti mielummin oman kodin rauhassa. Oon nauttinut aivan valtavasti siitä ilosta mikä lasten kasvoilta paistaa ja ollut onnellinen, kun esikoinen ilmoitti, että vaikka lahjat olivatkin kivoja niin kyllä parasta on ollut läheisten kanssa yhdessäolo. Tänä vuotena olin myös äärettömän tyytyväinen saamiini lahjoihin. Sain vetää jalkaan uudet unihousut sekä pehmeät sukat, ottaa käteen uuden kirjan ja näyn tästä lähtien pimeälläkin äärettömän hyvin. Kaikki enemmän kuin toivottuja ja hyödyllisiä lahjoja. 

 

Unelmahommissa <3
Moiko:n heijastinlapaset

 

Nyt palaan taas tuonne sohvan nurkkaan kirja kädessä. Huomenna palaamme myös sen tiimoilta arkeen, että mulla on työpäivä. Toni tosin lomailee vielä ensi vuoden alkuun asti ja se jos mikä onkin ihanaa!

Rauhaisaa Tapaninpäivän iltaa teille. <3

-Tea-