Joutsenlampi ja The Cock

Eilen starttasi bussi Kotkasta kohti Helsinkiä ja lähdettiin naisporukalla viettämään päivää. Kahdelta alkoi kansallisbaletissa Joutsenlampi. Tämä oli vasta mun toinen kertani baletissa ja tosiaan koska kyseessä nyt oli yksi maailman kuuluisimmista baleteista niin odotin näytökseltä valtavasti. Vähän kuitenkin petyin... yksi tanssija kaatui, yksi törmäsi joutseneen, tanssijoiden rivit eivät pysyneet suorina ja liikkeiden yhdenaikaisuuskin oli ajoittain kateissa. Siltikin nautin esityksestä paljon, kokemus siis oli mahtava. Olisin toki odottanut kansallisbaletilta vielä vähän enemmän, mutta kyllä tämä näytös silti säväytti. Yksilösuoritukset olivat aivan huikeita, musiikki kaikessa tunnettavuudessaan hienoa ja onhan tuota balettia vaan mieletöntä katsoa. Sitä kropan hallintaa ja mieletöntä keskittymistä. Ja itse joutsenlampea oli hieman modifioitu ja uudistettu, joten minulle jäi kyllä sellainen tunne, että se ns.oikea versiokin täytyy kyllä vielä joskus nähdä! Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno kokemus, mistä jäi erittäin hyvä mieli.

 

 

Baletista suuntasimme sitten syömään The Kock:iin. Meidän ruuissa kesti jostain syystä hurjan kauan ja saatiinkin pöytään ylimääräiset ranskalaiset, jotka olivat ehkä maailman parhaat ikinä.

 

 

Ranskalaiset oli maustettu yrtein ja seassa oli jotain makeaa, mutta emme oikein päässeet varmuuteen mitä, ehkä lakritsaa... Kysyimme asiaa myös tarjoilijalta, mutta hän kertoi, että kokit vaihtelevat mausteita niin usein ettei hänkään oikein tiedä aina mitä niissä on. Osoittaa kokkien ammattitaitoa kun saavat ne maistumaan noin hyviltä vaikkei heillä olisikaan jokaiselle päivälle tiettyä mausteseosta mitä käyttävät. Pääruuaksi otin Tokyo Bowlin, mikä oli kuin sushia kulhossa... siis AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HYVÄÄ! Otin annoksen lohella, mutta sen saa myös tofulla.

 

 

Noiden kaikkien ihanien itujen, avokadotahnan, lohen ja muiden alta löytyi aimo annos sushiriisiä, mikä oli ehkä parhaan makuista sushiriisiä mitä olen koskaan maistanut. Tässä annoksessa oli ihanaa myös se, että sait koota jokaisen suupalan juuri niillä mauilla mitän itse halusit yhdistellä, eikä tarvinut "tyytyä" valmiiseen, jo kasattuun pakettiin. Vaikkei niissäkään mitään vikaa ole, päinvastoin. Jälkiruuaksi nappasin vielä Lemon merinque tartin, mikä kruunasi kaiken. Sopivasti rapea pohja, pehmeä sitruuna sekä makea ja tahmainen marenki yhdessä muodostivat juuri sopivan sinfonian (jos nyt näin kliseisesti voi sanoa) ja granaattiomena raikasti juuri sopivasti makeaa ja tahmaista komboa.

 

 

Jälkiruoka oli taivaallista, mutta silti annoskateus meinasi iskeä kun osalle seurueestamme kannettiin eteen tiramisu, mitä maistoin lusikallisen ja päätin, että seuraavaksi kun käyn The cockissa niin sitä on saatava... täydellinen jälkiruoka siis sekin. Kaiken kaikkiaan mun ruoka saa arvostelussa kymppi plussan ja palvelu vielä ehkä enemmän. Mun mielestä on myös ihanaa se, että tilaukset ja muu kanssakäyminen tarjoilijan kanssa käytiin englanniksi. Mie kun saan sitä aivan liian harvoin käyttää niin on jotenkin ihana kun saa edes tuon verran harjoittaa kieltä. Plus että tuleehan siitä hieman tunne kuin olisi ihan vallan ulkomailla eikä "pelkästään" Helsingissä. 

 

Bussi takaisin Kotkaan lähti kymmenen jälkeen ja siinä kohtaa olinkin kyllä jo aivan valmis kotiin ja omaan sänkyyn. Yhdeltä yöllä viimein painoin pään tyynyyn ja viimeiseksi pystyin vain vetämään hymyn huulille, olipahan mahtava lauantai!

 

-Tea-