Kansallispuisto Valkmusa

 

Sunnuntainakin heräsin aivan tukkosena ja jokaiseen koloseen tässä kropassa kolotti. Hetken heräiltyäni kuitenkin päätettiin, että lähdetään koko perheen kesken kävelemään rauhallinen "lenkki" Valkmusaan. Vaikka lenssu yrittää päälle, niin kun pitkästä aikaa oltiin koko porukalla vapaalla, piti se käyttää hyödyksi. Joten kunnolla päälle ja tuon 2,3kilometrin kierroksen kimppuun. Valkmusa on mielettömän ihana paikka ja jo tuo lyhyt Läntisen keitaan lenkki tarjoaa vaihtelevaa maastoa ja hyvinkin erilaisia maisemia. Tuo lenkki on myös sellainen, että meidän perheen pienimmätkin jalat jaksavat tepsuttaa sen läpi vallan mainiosti. Välillä piti toki pysähtyä evästämään, ihan sekä oikeasti eväitä ja välillä raakileisia puolukoita.

 

Reittisen rieska on parasta leipää mitä tiedän ja maistuu luonnon keskellä vielä paremmalta.

 

Maisemat tosiaan vaihetelevat ihan ns. perusmetsästä suohon ja välillä pitkospuiden varrella kasvaa kaisloja. Luonto on täällä ihan mieletön ja lintujakin voi bongailla lintutornista. Jopa minä, korkeanpaikankammoni kanssa uskaltauduin lintutorniin, yhtään lintua en kyllä bongannut... 

 

 

Sää oli alkuun melko pilvinen ja jossain kohtaa meinattiin jo, että alkaakohan sataa. Mutta sitten pilvet päättivät hieman repeillä ja saatiin nauttia myös ihanasta auringonpaisteesta ja syksyisestä lämmöstä. 

 

Tätä ihmettä ja kummaa piti tutkia pitkään... kaupunkilaislapset... ;)
"Täs nyt mitään istuskelemaan tultu..."

 

Tulipas kuvapainoitteinen postaus, mutta eipä näitä tunnelmia ja maisemia oikein muuten selitellä. Koko matkan vaan hengittelin ja ihastelin. Mietin miten hyvää luonnonläheisyys voikaan ihmiselle tehdä. 

 

-Tea-