Kehopositiivisuus 2017 & 2018

Nyt kun tämä vuosi 2017 alkaa vetelemään viimeisiään halusin vielä kerran (tämän vuoden puolella) tarttua aiheeseen Vaakakapina ja kehopositiivisuus. Olen kulkenut itse näiden asioiden kanssa viimeisen parin vuoden aikan pitkän matkan. Olen ollut tänä vuonna Vaakakapinassa mukana, niin oman itseni kuin monen muunkin vuoksi. Olen laittanut itseäni likoon kampanjan kuviin ja videoihin sekä fb:ssa käytävään keskusteluun. Asia on alkanut elää minussa ihan itsestään.

 

 

Olen aina ollut epävarma itseni suhteen. Ja tästä ei tee poikkeutta alastomuus tai vähäpukeisuus, eikä myöskään se bikinikunto. Jopa kotonani olen pyrkinyt verhoamaan itseni mahdollisimman suotuisiin vaatteisiin. En siksi, että sitä multa odotettaisiin tai etteikö mua kotona hyväksyttäisi täysin, vaan ihan siksi etten ole itse hyväksynyt itseäni. Itsetunnon nousun ja oman hyvän olon löytämisen myötä olen uskaltanut höllätä tässäkin asiassa. Kotona uskallan huuheltaa ihan vaikka Eevanasussa, eikä myöskään enää hävetä jos jostain vaatteista hieman näkyy tissivakoa. Se ei kuitenkaan ole mulle sellainen asia, että nyt joka paikassa pitäisi olla näyttelemässä paljasta pintaa (vaikka sitä nyt tässä postauksessa näkyykin), vaan se on enemmän se sisäinen tunne. Uskallus olla minä ja antaa sen sisäisen minän näkyä. Uskallus olla se räväkkä, kovaääninen ja helposti asioihin syttyvä minä. Luottoa uskoa itseensä ja seisoa omien sanojen takana.

 

 

Olen ymmärtänyt ettei tämä ulkoinen olemus ole este millekään. Voin hyvin toteuttaa itseäni ja haaveitani. Etenkin tanssi on ollut mun mielenpäällä tämän asian suhteen, mutta miksen saisi harrastaa tanssia vain kokoni takia vaikka nautin siitä enemmän kuin mistään. Miksen saisi ohjata tanssi- tai muita liikunnallisia tunteja jos teen ne hyvin ja innostaen muita. Enkö juuri näillä keinoilla, omalla esimerkilläni ja innostuksellani kerro muillekin, että liikkuminen ja siitä nauttiminen on sallittua minkä kokoisena tahansa.

 

Kipuilujeni myötä huomasin ettei minun ohjaajana tarvitse muuttaa itseäni ulkoisesti mihinkään suuntaan ellen sitä itse oikeasti tahdo. Toivon olevani esimerkkinä monelle nuorelle ettei harrastaminen vaadi tietynlaista ulkoista olemusta, että siitä tekemisestä voisi nauttia. Jollain tapaa haluaisin omalla olemisellani ja tekemiselläni kertoa niille kaikille pikkutanssijoille ettei heidän tarvitse olle jonkun tietyn näköisiä tai kokoisia voidakseen nauttia liikkeestä. Ja toisaalta haluaisin kannustaa kaiken ikäisiä kokeilemaan liikuntaa ja eri lajeja. Liikkuminen saa tuoda elämään nautintoa ja sen ei kuulu olla vain tietynlaisten ihmisten etuoikeus, vaan sen kuuluisi olla ihan jokaiselle mahdollista ilman arvostelua.

 

 

Olen myös vaakakapinan myötä tajunnut, että ihannevartaloita on monenlaisia. Kaikkien ei tarvitse, eikä kuulu näyttää samalta. Mutta kaikilla on ihan yhtäläinen oikeus ihmisoikeuksiin. Ei ole kenenkään muun asia haukkua ketään sotanorsuksi yhtälailla kuin oikeutta ei ole sanoa ketään tuulen raiskaamaksi vinkuheinäksi. Ihmisen koko ja vartalon muodot eivät kuulu kenenkään muun arvioinnin kohteeksi. Eikä ainakaan kertomaan kenenkään ihmisarvosta yhtään mitään. Me ihmiset olemme niin paljon muutakin kuin pelkästään se ulkoinen asia, pinta minkä jokainen ohikulkija näkee. Ja kaikista ulkoisista asioista huolimatta meistä jokainen ansaitsee arvostusta muilta ihmisiltä.

 

Alusvaatteet - BXC Underwear / Kauluspaita - miehen kaapista

 

Mulle kehopositiivisuus ja vaakakapina on merkinneet tänä vuonna paljon isoja asioita. Paljon havahtumisia omankin ajattelun kanssa. Ja ehkä suurin ymmärrys on se, että kehopositiivisuus mulle tarkoittaa sisäistä rauhaa ja hyväksyntää itseäni sekä muita kohtaan. Ja sen opettelua ja toteuttamista meinaan jatkaa vielä ensi vuonnakin. 

-Tea-